ROI
Roi
Taso: 3
Hoidokit: Charrito, Frostbite, Wunderboy
 |
| 21.12.2020 |
 |
| 21.12.2020 |
 |
| 25.12.2020 |
 |
| 25.12.2020 |
 |
| 30.12.2020 |
 |
| 30.12.2020 |
Tavarat:
Mustat kokopaikkaiset ratsastushousut
Musta turvakypärä
Tummansininen pipo tupsulla
Mustat ratsastussaappaat
Tummansiniset ratsastushanskat
Valkoiset ratsastushanskat
Oranssit sormikkaat
Mustat toppahanskat
Tummansininen talviratsastustakki
Oranssi Moonlight-huppari
Oranssit ratsastussukat
Oranssi tallipussi Moonlight-logolla
Tummansininen turvaliivi
Tonttulakki
Oranssi heijastinliivi
Tummansininen lippis
Tummansiniset sormikkaat
Musta softshell-takki
Valkoinen t-paita
Tummansininen kauluspaita
Mustat ratsastussukat
Hopeat kannukset
Charrito:
Oranssi hoitosetti
Oranssi riimunnaru
Oranssi-sini raidallinen riimu
Vaaleanruskea nahkariimu
Vaaleansininen hevospyyhe
Herkkukeksipaketti
Metallinen hikiviila
Letityskuminauhapussi
Oranssi yleishuopa
Valkoinen Moonlight-huopa
Vaaleanruskea yleissatula
Vaaleanruskeat meksikolaiset suitset lampaankarvapehmusteella
Vaaleanruskea estesatula
Vaaleanruskea satulavyö vatsapanssarilla
Vaaleansiniset Freejump-jalustimet
Vaaleansininen estehuopa
Valkoinen romaani
Valkoinen niskapehmuste
Mustat jännesuojat
Mustat takajalansuojat
Joululoimi
Tonttulakki hevoselle
Joulusuojat
Jouluhuopa
Poronsarvet
Frostbite:
Kirkkaansininen hoitosetti
Kirkkaansiniset letityskuminauhat ruseteilla
Kirkkaansininen naruriimu
Kirkkaansininen riimunnaru
Hopea näyttelyriimu
Musta nahkariimu
Musta ketjunaru
Musta kouluratsastussatula
Kankisuitset
Kirkkaansininen kouluhuopa
Hopea kouluhuopa
Wuki:
Vaaleanvihreä hoitosetti
Omena herkkukeksipaketti
Vaaleanvihreä pehmustettu riimu
Vaaleanvihreä riimunnaru
Tummanruskeat turparemmittömät suitset
Vaaleanvihreät pintelit
Rahat: 2762vr, 3 lahjakorttia
Menin tänään katsomaan ensimmäistä kertaa hoitsuani, Charritoa. Olin pyytänyt yhtä Pepito-poniakin hoitsuksi, mutta se oli ehtinyt jo saada hoitajan. Se ei kuitenkaan haitannut, olin tyytyväinen kun olin saanut Charriton hoitohevoseksi.
VastaaPoistaHeti tallille päästyäni otin riimun ja narun lainaan, ja lähdin hakemaan hevosta tarhasta. Tarhoissa oli monen näköisiä hevosia, mutta tunnistin heti upean kimon hoitohevoseni.
"Moi Charrito", tervehdin oria. Hevonen käveli luokseni ja alkoi nuuhkia minua kiinnostuneena.
"Olen uusi hoitajasi", kerroin hevoselle. Se höristi korviaan ja näytti iloiselta. Ajattelin mennä Charriton kanssa kävelylle, joten laitoin orille riimun ja lähdimme yhdessä kohti lähimetsää. Ulkona oli oikein mukavaa kävellä, koska oli hyvä sää vaikka olikin pilvistä. Charrito käveli vieressäni nätisti eikä tehnyt mitään temppuja.
"Hieno poika", kehuin. "Pitäisikö jo kääntyä tallille päin?"
Kävelimme rauhallisesti takaisin tallille. Tallilla harjasin Charriton, vaikka se ei ollutkaan kovin likainen. Mutta minusta oli hyvä pitää hevosesta hyvää huolta, joten harjasin sen joka tapauksessa. Käytin taas lainavarusteita, koska en ollut vielä ehtinyt ostaa omia Charritolle.
"Tulipa sinusta puhdas", sanoin harjauksen päätteeksi. Orin kimo karva kiilsi entistäkin valkoisempana.
"Ai tulitkin hoitamaan Charritoa jo nyt", kuulin yhtäkkiä äänen tallikäytävältä.
"Joo, halusin heti nähdä hoitsuni", sanoin iloisena. Puhuja oli Katatu, Moonlightin omistaja.
"Toivottavasti tykkäät Charritosta, ja viihdyt Moonlightissa", Katatu sanoi.
"Charrito, ja tämä talli vaikuttaa tosi mukavilta", kerroin mielipiteeni.
"Hauska kuulla", Katatu sanoi ja jätti minut sitten kaksin Charriton kanssa.
Minun pitäisi keksiä hoitsulleni joku lempinimi, pulpahti samassa mieleeni. Olisikohan Char tai Charri hyvä? Puhdistin vielä hevosen kaviot, kunnes kello oli niin paljon, että oli aika lähteä kotiin. Matkalla mietin, minkä lempinimen valitsisin hoitsulleni, ja mitä tekisin sen kanssa seuraavan kerran kun tulisin tallille. Seuraava kerta tulisi varmaan pian, koska minulla oli tallilla todella hauskaa, ja tietysti haluaisin nähdä hoitohevoseni uudestaan mahdollisimman nopeasti :)
// Tämmöinen eka tarina, toivottavasti oli ihan hyvä :) Tosiaan sanoisin Charritoa varmaan nimellä Char tai Charri seuraavissa tarinoissa
Kyllä, vaikuttaa siltä, että osaat kirjoittaa hyviä tarinoita. :)
PoistaSopii, että kutsut noin.
Tulin tallille heti seuraavana päivänä. Kävelin tarhoille ja huomasin, kun Char söi heinää tarhassaan. Samalla mietin, mitä tekisin hevosen kanssa tänään. Juoksutus voisi olla hyvä idea, mietin. Niinpä otin taas riimun ja narun lainaan tallilta ja talutin Charin karsinaansa. Harjasin hevosen ensin huolella ja puhdistin kaviot. Ori käyttäytyi yhtä hyvin kuin eilenkin, joten kehuin sitä parilla taputuksella. Etsin käsiini kaikki juoksutustarvikkeet, ja laitoin ne Charille.
VastaaPoista"Juoksuttamaan menossa?" Katatu kysyi.
"Joo, voinko muuten mennä kentälle, vai onko siellä liukasta?" kysyin puolestani.
"Ei siellä pitäisi olla liukasta", Katatu vastasi. "Sää on ainakin hyvä, kun on poutaista."
"Okei, kiitti", sanoin ja lähdin Charin kanssa kohti kenttää. Hevonen vaikutti aika laiskalta.
"Koitas piristyä", naurahdin.
Saavuimme kentälle, joka oli todella iso. En malttaisi odottaa, että pääsisin ratsastamaan siellä, mutta aluksi oli minusta hyvä työskennellä ihan vaan maastakäsin. Ohjasin Charin ympyrälle, jossa se käveli rauhallista käyntiä. Annoin sen mennä aluksi rennosti muutaman kierroksen, mutta aloin sitten tehdä siirtymisiä raviin. Vaadin Charilta reipasta etenemistä ja itsensä kantamista. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, koska ori ei oikein tuntunut innostuvan juoksuttamisesta. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin sinnikkäästi juoksuttamista. Pikkuhiljaa Char alkoi innostua enemmän, jolloin sen askelluksesta tuli reippaampaa ja ilmavampaa.
"Hyvä!" kehuin ja otin hevosen hetkeksi ravista käyntiin. Se venytti kaulaansa ja pärskähteli kovaäänisesti.
"Onko rankkaa?" kysyin hevoselta. Se vain puhisi vastaukseksi.
Otin vielä pari käynti-ravi siirtymistä ja lopuksi annoin Charin laukata vapaasti ympyrällä. Sillä näytti olevan hauskaa, koska se heilutteli päätään laukan tahdissa. Se näytti todella hassulta.
"Hassu Char", naurahdin. Otin hevosen pian käyntiin, ja kun hevonen oli saanut hetken kävellä, lähdin sen kanssa takaisin talliin. Harjasin Charia vielä vähäsen juoksutuksen jäljiltä, se oli aika hikinen. Lopuksi annoin sille palkinnoksi palan omenaa.
"Nähdään taas pian", hyvästelin hevosen ja lähdin kotia päin.
Olin käynyt hevostarvikekaupoilla ja ostanut Charille varusteita. Oranssi-sini raidallinen riimu pääsi heti käyttöön, olin ostanut hevoselle myös hienon nahkariimun, mutta se oli niin sanotusti edustusriimuksi tarkoitettu. Niinpä se sai vielä odottaa tilaisuuttaan tulla käytetyksi. Pujotin tavallisen riimun Charin päähän, olin iloinen kun ei tarvinnut enää käyttää lainattua riimua. Olin ostanut kaupasta vähän kaikenlaista muutakin tavaraa, jotka varmasti pääsisivät aikanaan käyttöön.
VastaaPoistaMenin Charin kanssa retkelle läheiselle niitylle. Minulla oli selässä reppu, jonne olin pakannut kaikenlaista evästä retkeä varten. Eihän retki olisi mitään ilman eväitä? Minulle oli sämpylä, pieni sipsipussi ja Coca-Cola pullo. Charille puolestaan oli hevoskeksipaketti. Toivoin, että se tykkäisi niistä. Matkalla kohti niittyä ihastelin kauniin talvista maisemaa. Aamulla oli satanut lunta, ja se oli vielä tuoreena läheisissä puissa ja ympäristössä. Polullakaan ei ollut yhtään ainutta jälkeä. Vain minun ja Charin jäljet painautuivat paksuun lumihankeen. Lumipeitteisen puun oksalla istui lintu, joka seurasi kiinnostuneena kun kävelin hevoseni kanssa metsäpolulla.
"Kaunista, eikö olekin?" sanoin linnulle. Se sirpitti oksalla, varmaan kutsui muita parvensa jäseniä.
Horisontissa näkyi kaunis nietoksinen niitty. Sielläkin näytti putipuhtaalta, kukaan ei ollut käynyt siellä lumisateen jälkeen. Oli pikkupakkanen, mutta Char oli lauhkea kuin lammas. Se ei jaksanut riehua, toisin kuin jotkut hevoset, joilla oli tapana riehaantua pakkasesta.
"Sä olet kyllä rauhallisuuden perikuva", sanoin orille. Se oli venyttänyt kaulansa ja pysähtyi välillä nuuhkimaan puiden lumisia oksia.
"Onko hyvää", nauroin kun Char otti suuhunsa lunta oksalta. Sitten se heilautti päätään.
"Tarkoittikohan tuo kyllä vai ei", mutisin itsekseni. Char höristi korviaan sen näköisenä, ettei se ainakaan pahaa varmaan ollut.
Pysähdyimme niityn laitaan. Kiinnitin Charin löysällä solmulla oksaan, jota hevonen haisteli innoissaan.
"Eikö tää oo ihan hyvä retkipaikka?" kysyin orilta. Sitä näytti kuitenkin kiinnostavan enemmän oksa. Eli oli se varmaan hyvä paikka, kun siellä oli niin mielenkiintoisia oksia. Laitoin läheiselle suurelle kivelle istuma-alustan, istuin siihen ja kaivoin repustani eväitä. Char tuijotti minua, kun rapistelin ruokaa parin metrin päässä siitä.
"Haluatko säkin?" kysyin ja otin sille yhden hevoskeksin. Ojensin sitä lähemmmäs hevosta, ja se nappasi sen kädestäni nopeasti.
"Ole hyvä", sanoin rouskutuksen kuuluessa. Mutustin omaa sämpylääni, ja Char jatkoi tuijottamistaan.
"Tätä et saa", sanoin, mutta Char oli jälleen löytänyt jotain enemmän kiinnostavaa, tällä kertaa maasta.
En pitänyt kiirettä, nautin vaan hetkestä. Char nuokkui oksan alla, jonka päältä se oli juuri varistellut kaikki lumet. Se oli silti hieno näky, koska hevosen yläpuolella oli monia muita lumitäyteisiä oksia. Otin kännykän taskustani ja nappasin hevosesta kuvan. Oli se niin hieno. Minulla kävi tuuri, kun olin saanut sellaisen hoitohevosen. Char olisi varmaan voinut olla metsässä koko päivän, mutta minä kyllästyin jo istumaan paikoillani, oltiinhan me siinä aika kauan oltukin.
"Tullaan joskus uudestaan", lupasin orille ja irrotin sen puusta. Annoin sille vielä pari hevoskeksiä ennen lähtöä. Sen jälkeen sen ilme näytti hyväksyvältä. Tarkistin, ettei retkipaikallemme vaan jäänyt mitään ylimääräistä ja lähdimme sitten Moonlightiin, lumeen tallaamaamme reittiä pitkin.
// Yritin nyt kuvailla vähän enemmän, se ei ole mun vahvuus mutta yritän lisätä sitä kokoajan :)
Mielestäni onnistuit kuvailussa hyvin, jatka samaan malliin! :)
PoistaHarjasin Charia sen uusilla oransseilla harjoilla. Hevonen seisoi hievahtamatta paikallaan, se vain räpsytteli silmiään välillä ja katsoi tallikäytävälle. Tallilla oli hiljaista, mutta oli ihan kiva olla kaksistaan Charin kanssa. Toivoin, että jossain vaiheessa tutustuisin muihinkin hoitajiin, kunhan ensin olisin vähän tutustunut hoitohevoseeni. Olin jo maastakäsitellyt sitä, mutta tänään olisi ratsastuksen aika. Olin saanut hankittua tarvittavat ratsastusvarusteet niin hevoselle kuin itsellenikin, joten ratsastus onnistuisi.
VastaaPoista"Toivottavasti tykkäät uusista varusteistasi", höpisin hevoselle. Se liikautti hieman korvaansa, mutta muuten ei näyttänyt reagoinnin merkkejä. Olin hankkinut itsellenikin uusia varusteita, kun vanhat olivat aika kuluneita. Tiimivärimme oli oranssi, mutta olin hankkinut myös muutamat tumman väriset varusteet. Hevosille tykkäsin hankkia pirteän sävyisiä varusteita, ja joskus itsellenikin, mutta tummat varusteet olivat siitä hyviä ettei lika näkyisi niissä niin hyvin.
Kun olin saanut Charin harjattua, hain satulahuoneesta hevosen vaaleanruskean yleissatulan ja meksikolaiset suitset. Orin silmissä näkyi pieni ilonpilkahdus kun se näki ne, tai sitten vain kuvittelin.
"Niin, mennään ratsastamaan", puhuin ja laitoin hevoselle ensimmäisenä satulan. Se seisoi yhtä rauhassa paikallaan kuin aikaisemminkin. En ollut varmaan ikinä nähnyt yhtä leppoisaa hevosta. Oli hyvä, ettei hevosen kanssa ollut ongelmia. Olihan se aika hidasälyinen ja -liikkeinen, mutta se ei varsinaisesti ollut ongelma. Charin kanssa tuli aina sellainen olo, ettei ollut kiire mihinkään. Mutta jos jossain vaiheessa ottaisin toisen hoitsun, ottaisin varmaan aika erilaisen kuin Char. Mitä järkeä olla kaksi samanlaista hevosta, halusin hoitaa mahdollisimman monipuolisesti erilaisia hevosia. Joku pieni poni olisi ehkä hauska hoitsu, tai ehkäpä sittenkin varsa. En vielä tiennyt, mutta eihän minulla mikään kiire olisi.
Palautin ajatukseni taas tämänhetkiseen hoitohevoseeni, jolle oli vielä suitset laittamatta. Suitsissa oli kivasti pehmustetta, etteivät ne hiertäisi hevosta. Char antoi tietysti laittaa ne ilman mitään ongelmia. Kehuin hevosta ja laitoin vielä itselleni kypärän päähän ja hanskat käteen. Muutoin olinkin valmis ratsastamiseen. Ulkona oli aika pyryinen ja tuulinen sää, joten päätin mennä ratsastamaan maneesiin. Nappasin Charin ohjista kiinni ja maiskautin sille.
"No, lähdetääs", sanoin ja lähdin askeltamaan reippaasti maneesille päin. Sinne pääsi kätevästi suoraan tallista. Char ei ollut ihan yhtä innokas kävelemään, mutta käveli kuitenkin perässäni omaa, hitaanpuoleista tahtiaan.
Maneesissa talutin hevosen suurinpiirtein keskelle maneesia ja nousin sen selkään jakkaralta. Olin aika pitkä, mutta silti en varmaan olisi päässyt Charin selkään ilman jakkaraa. Ja olihan se hevosellekin parempi, että sen selkään mentiin jakkaralta, niin sen selkä ei rasittuisi niin paljon. Säädin jalustimia selästä käsin ja kiristin satulavyötä vähän. Charia ei haitannut, ori vaan odotti että saan hommat tehtyä. Kun olin valmis, painoin sen kylkiä kevyesti pohkeillani. Hevonen vaikutti siltä, että ei ihan ollut varma lähtisikö liikkeelle vai ei, mutta keinahti kuitenkin eteenpäin. Painoin lisää pohkeillani, jolloin sen askellus vähän reipastui, mutta silti Char eteni erittäin verkkaisessa käynnissä.
"Mitähän tästä tulee", mutisin istuessani orin suurissa, keinuvissa askelissa. Olisi pitänyt ostaa raippa, ajattelin. Annoin Charille vielä lisää pohkeita ja maiskutin. Vihdoin hevonen lähti ihan hyvässä tahdissa kävelemään.
// Tarina on ilmeisesti liian pitkä, joten laitan kahdessa osassa :D
Jatkoa edelliselle tarinalle, kun koko tarina ei mahtunut kommenttikenttään
VastaaPoistaOtin pian ohjat paremmin käsiini ja tein Charilla voltteja, kiemurauria ja suunnan vaihdoksia. Pitkät sivut otin ravissa, muuten menin käyntiä. Char alkoi innostua, kun teimme monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Minun piti vain pyytää siltä tarpeeksi napakasti, koska muuten se olisi vain löntystellyt menemään. Vaihdoin tehtävää niin, että laukkasin toisen pitkän sivun, siitä sitten suoraan käyntiin ja lyhyen sivun jälkeen ravia toinen pitkä sivu. Tämä oli Charille aika vaikea tehtävä aluksi, koska sen piti reagoida apuihini nopeasti. Se sujui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, kun teimme tarpeeksi monta toistoa.
"Tosi hyvä", sanoin ratsulleni ja siirsin sen käyntiin. Taputtelin sen kaulaa, kun menimme ihan vaan käyntiä pitkin ohjin muutaman kierroksen. Sen jälkeen teimme vielä hetken laukkatehtävää, jossa laukkasin kahdeksikolla ja tarkoitus oli saada Char laukkaamaan reippaasti, mutta rennosti ja taipumaan hyvin. Meno oli taas hieman hidasta aluksi, mutta parani siitä loppua kohden. En viitsinyt laukata kauhean pitkään, koska en halunnut väsyttää hevosta ihan täysin, joten otin sen raville ja ravasin muutaman kierroksen puolipitkällä ohjalla. Sitten hidastin lopulta käyntiin, ja päästin ohjat kokonaan pitkiksi.
"Jatketaan sitten treeniä joku toinen päivä", sanoin Charille, joka askelsi uralla taas pitkällä, verkkaisella askeleella. Ensimmäisestä ratsastuksesta jäi hyvä fiilis, vaikka työtä se vaatikin että sai Charista liikettä irti. Mutta eiköhän meistä ihan hyvä ratsukko tulisi, kunhan saisimme treenattua lisää. Odotin eniten estetreeniä, koska se oli Charin painotuslaji, joten ori olisi varmaan siinä ihan paras! Ja enemmän motivoitunut :)
Talutin Charin kentälle ja päästin sen siellä vapaaksi. Hevosella ei ollut päällään varusteita, sillä oli päässään vain riimu. Char näytti aika häkeltyneeltä, se ei selvästikään tiennyt mitä tehdä. Annoin sen hetken aikaa katsella ympärilleen, mutta kauaa sitä ei jaksanut kiinnostaa. Se vaikutti odottavan, että teen jotain.
VastaaPoista"Katsotaan, miten tämä onnistuu", mutisin itsekseni ja kaivoin taskustani hevoskeksin. Char tietysti innostui herkusta ja oli tulossa hakemaan sitä.
"Hassu, et sinä sitä vielä saa", sanoin.
"Tule", jatkoin pian ja lähdin kävelemään keksi kädessäni. Hevonen katsoi minua ensin kuin tolloa, mutta lähti sitten laahustamaan perääni. Pian ori käveli vieressäni, joskin edelleen ihmettelevän näköisenä.
"Juuri noin", kehuin, mutta en vielä antanut keksiä sille. Pian pysähdyin, ja odotin että Char teki samoin. Sitten vasta annoin sille palkinnon. Otin heti käteeni uuden keksin ja lähdin taas kävelemään eteenpäin.
"Tule", sanoin uudelleen ja Char seurasi, tällä kertaa reippaammin. Se taisi tajuta jutun juonen, ilmeisesti herkuilla oli aika helppo motivoida sitä. Hetken kuluttua jälleen pysähdyimme, ja Char sai keksin. Ei tämä tainnutkaan olla niin vaikeaa kuin olin kuvitellut.
Seuraavalla kerralla kokeilin, seuraako Char minua ilman keksiä. Pienen arvioivan tuijotuksen jälkeen, se lähti seuraamaan kun kutsuin sitä. Kehuin hevosta ja kävelin hevonen vieressäni kentän pitkän sivun loppuun, ihan kuin se olisi kulkenut näkymättömässä riimunnarussa. Pitkän sivun päässä pysähdyin ja saman teki myös Char. Odotin, että se oli ollut pysähtyneenä viereeni hetken, ja sitten vasta kaivoin sille keksin palkinnoksi.
Koska harjoitus meni niin hyvin herkun voimalla, yritin saada hevosen seuraamaan minua myös ilman keksiä. Teimme harjoituksen pari kertaa ja Char seurasi minua kiltisti, vaikka en antanutkaan sille keksiä. Annoin palkinnoksi vain kehuja ja taputuksia.
"Hyvä!" huudahdin ja taputin hevosta. Kävelin vielä hetken aikaa kentällä, ihan vaan niin että Char käveli vierelläni. Tein pari ympyrää, ja oli mahtavaa huomata, että Char käveli vierelläni koko ajan. Toivoin, että jonakin päivänä voisin esimerkiksi viedä Charin tarhaan ilman riimunnarua. Tai ehkäpä kävellä metsässä niin, että hevonen saa kulkea vapaana. Päätin lopettaa harjoitukset tältä päivältä, jotta Char ei kyllästyisi, joten pysähdyin ja kehuin oria kunnolla. Totta kai jatkaisimme harjoituksia ajan mittaan, ja aioin opettaa Charille myös muita temppuja.
"Toivottavasti muistat tämän ensi kerrallakin", naurahdin hevoselle, ennen kuin kytkin orin takaisin riimunnaruun ja lähdimme talliin.
Istuin Charin karsinassa hiljaisena sunnuntai-iltana. Charrito oli juuri saanut iltaruokansa syötyä ja hamuili nyt karsinan lattialta sinne jääneitä heinänkorsia toiveikkaana. Otin yhden korren käteeni ja ojensin sitä hevoselle. Hymyilin, kun ori nappasi heinän kädestäni. Se mutusteli heinää tuijottaen samalla minuun.
VastaaPoista"Taitaa olla hyvää heinää", sanoin ja ojensin jälleen käteni kimoa päin, tällä kertaa rapsuttaakseni sitä. Char nuokkui karsinassaan, kohtahan olisi jo nukkumaanmenoaika. Toisaalta Char oli aina vähän sen oloinen, että se olisi puoliunessa.
Kieltämättä minuakin väsytti hieman, mutta en halunnut ihan vielä lähteä tallilta. Mietin, mitä pian koittava joulu ja sitä seuraava uusi vuosi toisivat tullessaan. Olin aina pitänyt joulusta, siitä rauhallisesta tunnelmasta ja tärkeiden ihmisten, kuin eläintenkin kanssa ajan viettämisestä. Mietin, mitä voisin tehdä tallilla jouluna, koska tosiaankin aioin tulla tallille myös silloin. Kävisimmekö ratsastamassa, vai viettäisimmekö aikaa ihan vain rapsutusten ja lahjojen merkeissä? Tietysti minulla oli Charille lahjoja, olihan se ollut kiltti tämän lyhyen ajan, jonka olin sen hoitajana ollut. Hiljalleen ajatukseni lipui joulusta pidemmälle, vuoden vaihtumiseen - mitä tulisimmekaan Charin kanssa kokemaan? Minulla oli tunne, että seuraava vuosi olisi parempi kuin tämä vuosi. Ainakin halusin kovasti uskoa niin.
Huomasin tuijottavani karsinan seinää, samalla kun päähäni pulpahti koko ajan uusia ajatuksia. Käänsin katseeni Chariin. Se vain eli omaa hevosen elämäänsä eikä juurikaan huomioinut minua.
"Ei täällä taida olla enää heinää", naurahdin. Ori höristi korviaan, ilmeisesti se oli tunnistanut sanan "heinä". Niin, mitä seuraavana vuonna tapahtuisi? Sitä oli vaikea ennustaa. Mutta ainakin toivoin, että pääsisin jatkamaan Charin kanssa treenaamista ja osallistumaan ensimmäisiin kisoihimme. Annoin ajatukseni laukata ja pian löysinkin itseni - tai siis ajatukseni - suurelta esteradalta, jolla laukkasin Charin kanssa ja ylitimme esteitä virheettömästi kerran toisensa jälkeen. Tuuli kävi hiuksiini, sekä Charin harjaan. Yleisö hurrasi kun ylitimme maalilinjan. Ja pian olimme palkintojenjaossa sinivalkoisen ruusukkeen kanssa. Kannustin hevoseni taas laukkaan ja kiersimme kenttää kunniakierroksella.
Melkein jo luulin, että se tapahtui oikeasti, mutta istuin edelleen hoitohevoseni karsinassa hiljaisessa tallissa. Välillä kuului, kun hevoset liikuskelivat karsinoissaan ja puhisivat, mutta muuten tunnelma oli rauhallinen.
"Niin, mitä me vielä tulemmekaan saavuttamaan", sanoin Charille. Samalla nousin ylös ja kävelin lähemmäs hevosta.
"Sä et tiedäkään", sanoin. "Tai no, en oikeastaan minäkään. Mutta saahan sitä haaveilla."
Ajatukseni olivat jälleen esteradassa, mutta pian ne harhailivat siitä koulukentille, avaraan maastoon ja sitten taas ihan vain Charin karsinaan. Sivelin hevosen harjaa hajamielisenä. Niin, meillä olisi varmasti vielä kaikenlaisia kokemuksia edessä. Niin ratsastuksen puolella, kuin muuallakin.
"Hyvää yötä", sanoin ja halasin Charia. Se oli lämmin ja turvallisen oloinen. Ei se ollut minulle vain treeni- tai kisahevonen, se oli minulle ennen kaikkea ystävä. Tietysti olisi kiva, jos joskus pärjäisimme kisaradoilla, mutta ei se ollut pääasia. Olin saanut Charista parhaan ystävän, ja se oli kaikista paras saavutus.
// Yritin saada tähän vähän erilaisemman tunnelman :) En tiedä onko tarpeeksi Haaveilija-merkkiin, ymmärrän hyvin jos ei :D
Saat Haaveilija ja Tunnollinen hoitaja -merkit :)
PoistaPakkasin kotonani tavaroita tallille lähtöä varten. Glögiä, pipareita, limppua, ja kaikenlaista muuta jouluista. Tärkeimpänä tietysti Charin lahjat. Olin päättänyt viettää tallilla koko aatonaaton, ja olla tallilla yötäkin, jotta olisin sitten heti aattoaamuna valmiiksi tallilla. Soitin vielä Katatulle varmistaakseni, että tallilla yöpyminen sopisi, ja sopihan se.
VastaaPoista"Kiitos, olen tallilla kohta", sanoin ja suljin puhelimen. Vetäisin repun vetoketjun kiinni ja menin eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Jouluaattona ajattelin mennä Charin kanssa rauhalliseen joulumaastoon, nauttimaan lumisista maisemista ja pikkupakkasesta. Sen jälkeen antaisin hevoselle lahjat, ja lähtisin kotiin viettämään joulua perheeni kanssa. Se vaikutti hyvältä suunnitelmalta. Voi, kuinka odotinkaan jo huomista, mutta ensin täytyi selvitä tästä päivästä. Ja eiköhän tämäkin päivä ihan kiva olisi.
Tallilla vein ensin Charille ostamani lahjat, sekä muut tavarat kaappiini, ja sitten menin siivoamaan Charin karsinan. Hevonen itse oli vielä ulkona, olisihan karsinan siivoaminen vaikeampaa jos hevonen olisi siellä. Hyräilin joululauluja karsinaa siivotessani ja sen ansiosta sain muutamat oudot katseet tallikäytävältä. Kukaan ei kuitenkaan saanut lannistettua hyvää fiilistäni. Sain karsinan nopeasti siivottua, ja lähdin sitten kohti Charin tarhaa. Mitähän tekisin hevosen kanssa tänään? Ehkä joku rento ratsastus, näin joulun aikaan ei huvittanut tehdä mitään kovin rankkaa. Ratsastaisinko ilman satulaa? Se olisi varmaan mukavaa, joten päätin tehdä niin.
"Kuule, tänään ratsastetaankin ilman satulaa", sanoin Charille, kun saavuin sen tarhalle. Kimo seisoskeli tarhassaan ja katsoi minuun ystävällinen katse silmissään. Laitoin sille riimun ja maiskautin kevyesti, ennen kuin lähdin kävelemään sen kanssa talliin. Lumi narisi askeltemme alla ja hengitys huurusi. Fiilis oli todellakin jouluinen, juuri lumen ansiosta. Olisi aika ankeaa, jos jouluna ei olisi lunta, niin kuin monessa paikassa ei ollut tänäkään vuonna.
Hoidin Charin kuntoon, eli harjasin, puhdistin kaviot ja laitoin suitset. Satula tietysti jäi talliin, olihan tarkoitus ratsastaa ilman sitä. Talutin Charin maneesiin ja huomasin jonkun ratsastavan rautiaalla hevosella maneesissa.
"Ai, en tiennyt että täällä on väkeä", pahoittelin. "Ei kai haittaa että tulen tänne?"
"Ei ollenkaan", ratsastaja vastasi. "Ei mulla pitäisi enää kauaa mennä, niin saat sitten olla rauhassa", hän jatkoi naurahtaen.
"Selvä", vastasin. "On muuten komean näköinen hevonen!"
"Kiitos. Se on Eternal, ja minä olen sen hoitaja Nala", ratsastaja esittäytyi.
"Kiva tavata", sanoin. "Tämä on Charrito, ja olen sen hoitaja Roi."
Olipas mukavaa tavata muitakin Moonlightin hoitajia, tähän mennässä olin saanut toimia aikalailla yksin tallilla, Katatua lukuunottamatta. Nousin Charin selkään maneesin keskellä ja painoin sen kylkiä liikkeelle lähdön merkiksi. Ori lähti löntystelemään rennosti uralle. Otin pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen siirsin hevosen raviin. Tein voltteja, jotta Char vetristyisi. Vaikka ori olikin isokokoinen, sen askelissa oli ihan miellyttävää istua. Toki ne hieman pomputtivat, mutta eivät niin paljon ettenkö olisi tottunut niissä istumiseen. Ravasin ympäri maneesia ja huomasin, että Nala oli lähdössä hevosensa kanssa takaisin tallin puolelle.
"Hyvää joulua muuten, vaikka se onkin vasta huomenna", toivotin Nalalle.
"Kiitos samoin!" Nala toivotti takaisin ja pian maneesin ovi kävi sen merkiksi, että hän poistui Eternalin kanssa maneesista. Itse jatkoin ratsastamista maneesissa hiljentämällä Charin ravista käyntiin. Annoin sen levätä hetken, ennen laukkatyöskentelyn aloittamista.
Ai niin, unohdin laittaa edelliseen tarinaan että se jatkuu :D Mutta tosiaan, tarina ei taaskaan mahtunut kokonaisena kommenttikenttään
VastaaPoistaHetken päästä nostin laukan ja annoin aluksi Charin laukata vapaasti uralla. Pian aloin ottaa välillä lyhyempää laukkaa, välillä pidempää. Näin hevonen pysyi koko ajan aktiivisena. Kehuin Charia paljon, kun se teki juuri niin kuin halusin. Reagointi olisi ehkä voinut olla nopeampaa, mutta joka tapauksessa ratsastus meni hyvin. Välillä otin siirtymisen käyntiin, ja sitten siitä suoraan laukkaan. Ensin oli vähän vaikeuksia saada Char suoraan laukkaan ilman yhtään raviaskelta, mutta se lähti onnistumaan muutaman toiston jälkeen. Muutaman hyvän suorituksen jälkeen, päätin ottaa loppuravit ja -käynnit, koska aikaa oli kulunut huomaamatta paljon. Sitten laskeuduin Charin selästä ja lähdin sen kanssa talliin. Tietysti hevonen sai paljon kehuja hyvästä suorituksesta, ja karsinassa aikaiseksi joululahjaksi ison punaisen omenan :) Huomenna sitten joulumaastoon, toivottavasti niin minä kuin Charikin olisimme pirteinä aamulla!
Heräsin jouluaattona aikaisin tallihuoneesta. Ulkona oli pimeää, mutta pystyin näkemään, että taivaalta leijaili hiljalleen lunta. Pakkasta oli muutama aste, ei siis liikaa. Menisin myöhemmin Charin kanssa maastoon, ensin auttaisin kuitenkin Katatua aamutallissa, kun kerran olin paikalla. Voisin kyllä yöpyä tallilla toisenkin kerran, sen verran mukavaa se oli.
VastaaPoistaKatatu olikin jo työn touhussa, sekoittelemassa hevosille aamuruokia.
"Huomenta, ja hyvää joulua!" hän sanoi iloisesti.
"Huomenta, ja hyvää joulua sinullekin", sanoin takaisin. "Voinko auttaa ruokien laitossa?"
"Tietysti, noissa seinällä olevissa lapuissa on ohjeita, mitä ruokia kenellekin täytyy antaa", Katatu sanoi.
Laitoimme yhdessä hevosille ruuat valmiiksi ja veimme ne niiden karsinoihin. Pian tallin täytti kotoisa rouskutus. Kun hevoset söivät muita ruokiaan, sillä välin heittelimme niiden karsinoihin kasat heinää. Toki jokainen hevonen sai myös jouluomenan jälkiruuaksi.
"Hyvää joulua", toivottelin hevosille kun vein niille omenoita.
"Jääkaapissa pitäisi muuten olla joulupuuroa, sitä voi lämmittää mikrossa", Katatu kertoi. Niinpä jätimme hevoset syömään rauhassa tallin puolelle ja menimme itse tallihuoneeseen syömään riisipuuroa.
"Nam", sanoin kun lusikoin puuroa suuhuni.
"Jep, tosi hyvää", Katatu sanoi.
Puuron jälkeen olikin hyvä jatkaa tallitöitä. Hevoset piti viedä ulos, tosin Charia en veisi, koska lähtisin pian sen kanssa ratsastamaan. Aloimme viemään hevosia, maksimissaan kaksi kerrallaan talutettavana. Suurin osa hevosista käyttäytyi hyvin, jotkut olivat varmaan liian innoissaan lumesta, kun tuntuivat hieman poukkoilevan riimunnarussa. Ulkona oli kyllä kaunista, kun joka puolella oli paksut hanget ja taivaalta satoi vielä lisää lunta. Maisema oli heti valoisampi, kun oli maa täynnä valkoista lunta. Kyllä kelpasi mennä maastoon, mietin, mutta vielä oli hevosia viemättä ulos. Ensin työ, sitten huvi, vaikka mukavaahan tämä tallihommissa auttaminenkin oli.
Yhdessä hevosten ulos vienti sujui nopeasti, joten pääsin pian valmistelemaan Charin ratsastusta varten.
"Kiitos avusta", Katatu kiitti, kun viimeisetkin hevoset oli saatu ulos.
"Eipä mitään, oli kiva auttaa", vastasin. "Mutta kiva päästä maastoon", jatkoin.
"Pidä hauskaa", Katatu sanoi.
"Muuten, voisin näyttää mitä ostin Charille", sanoin ja hain tallihuoneen kaapista kassin, johon olin tunkenut kaikki Charin jouluvarusteet.
"Joululoimi, joulusuojat, joulusatulahuopa, tonttulakki, poronsarvet..." luettelin.
"No, nyt on asiallinen varustus!" Katatu naurahti. Pistin itselleni oman tonttulakin päähän, ja Charille jätin pienemmän, hevosille tarkoitetun tonttulakin.
Varustin Charin tietysti normivarustein muuten, mutta lisäsin sille jouluteemaiset varusteet. Se näytti upealta punaisine varusteineen ja poronsarvineen.
"Mahtavaa, mennäänpäs sitten", sanoin ja talutin Charin tallipihalle. Nousin siellä satulaan ja lähdimme kohti maastoja rennolla käynnillä. Muutenkin maaston oli tarkoitus olla rento, joten varmasti kävelisimme paljon ja nauttisimme rauhasta, sekä maisemista.
Maastossa oli tosiaankin joulun tunnelmaa. Lunta satoi edelleen taivaalta tunnelmallisesti, ja puut olivat vuorautuneet lumikerrokseen. Huomasin, että puissa hyppelehti orava, jos toinenkin. Hymyilin niille, kun ne käänsivät katseensa minun ja Charin suuntaan.
"Hyvää joulua vaan teillekin", sanoin nauraen.
Polku mutkitteli keskellä talven ihmemaata. Char olisi muuten sulautunut maisemaan hyvin, mutta punaiset varusteet tekivät meistä valopilkun muuten valkoisessa, ja vielä hämärässä maisemassa. Eteensä näki kuitenkin hyvin, niin pimeää ei enää ollut kun ihan aikaisin aamulla.
"Ravattaisiinko vähän", kysyin Charilta. Pian annoin sille merkin lähteä raviin, ja se lähti isoin, melko laiskoin askelin.
"Mene vaan omaan tahtiisi", sanoin. En jaksanut välittää, vaikka Char olikin hieman laiska, jouluna sai laiskotella.
Jatkuu
Jatkoa:
VastaaPoistaKohta menimme taas käyntiä ja mutkittelimme tiemme vielä syvemmälle metsään. Mietin, olinkohan eksynyt, mutta pian näin tienhaarassa opasteen missä luki "suuri niitty". Se oli varmaan se sama, jonka reunassa olin aiemminkin ollut Charin kanssa. Niinpä suuntasimme sinne päin. Pellon, tai niityn, laitaan päästyämme, otimme pienen pätkän laukkaa. Lumi pöllysi, kun viiletimme niittyä pitkin. Charin sarvet ja tonttulakki heiluivat laukan keinuvassa tahdissa. Nauroin, se näytti aika hassulta. Ja minulla oli muutenkin hauskaa. Hiljensin hevosen käyntiin ja taputin sita kaulalle.
"Kävellään loppumatka", sanoin ja potkaisin jalustimet pois jaloista. Annoin Charille vähän pidempää ohjaa, jotta se rentoutuisi vielä enemmän.
Kävelimme tallille, perillä tietysti otin Charilta varusteet pois.
"Minulla on sinulle joululahjoja", sanoin orille ja se höristi korviaan.
"Tai, kai nämä varusteetkin olivat lahja, mutta minulla on myös jotain mitä varmaan arvostat enemmän", jatkoin.
Hoidin Charin reippaasti, mutta kuitenkin huolellisesti pois. Sitten hain kaapistani sille ison kourallisen erilaisia hevosten herkkuja - porkkanaa, omenaa, leipää, keksejä, mitä ikinä voi kuvitellakaan.
"Ole hyvä", sanoin ja lastasin herkut Charin ruokakuppiin. Hevonen näytti aika hämmästyneeltä, mutta upotti sitten turpansa herkkuihin.
"Ei kannata tottua ainakaan noin suureen herkkumäärään", sanoin. "Mutta, hyvää joulua sinullekin!"
Odotin, että se oli ahmaissut sisälleen kaikki herkut, sitten pidin sen kanssa pienen joulun rapsutteluhetken. Hevonen tökki minua turvallaan, ilmeisesti olisi halunnut vielä lisää herkkuja.
"Höpsö", naurahdin. Pian laitoin sille riimun ja talutin hevosen tarhaansa. Minulla alkoi olla jo kiire kotiin joulun viettoon, mutta tulisin taas pian tallille katsomaan Charia.
Hyvää joulua Moonlightin väelle! :)
Saat Talvifiilistelijä - ja Tunnelmoija -merkit. :)
PoistaOlin hankkinut itselleni vähän myöhäisiä "joululahjoja", jos niin voi sanoa. Olin nimittäin hankkinut kaksi uutta hoitohevosta - Frostbiten ja Wunderboyn. Niillä oli jo valmiiksi lempinimet, Frost ja Wuki, joten minun ei tarvinnut keksiä niitä itse. Lähdin tallille innoissani, minkähänlaisia uudet hoitsuni olisivat? Tiesin niistä vain perustietoja, mutta kunnolla pääsisin tutustumaan niihin vasta tänään. Olin jo melko hyvin tottunut tähän hoitajana olemiseen, joten enköhän pärjäisi uusienkin hevosten kanssa :)
VastaaPoistaSaavuin tallille ja menin heti maneesiin rakentamaan esteitä, aioin hypätä Charilla niitä. Olinkin odottanut pitkään, että pääsisin Charin kanssa esteilla ja ajattelin tänään olevan hyvä päivä siihen. Tein pari pystyestettä ja okseria, ja yhden ristikkoesteen verryttelyesteeksi. Sitten menin hakemaan hevosta tarhasta.
"Tänään hypätään esteitä", sanoin sille ja se hörisi pienesti. Talutin tietysti Charin karsinaan ja aloitin orin harjaamisen. Mitenköhän estetreeni sujuisi? Ainakin muuten ratsastaminen Charilla oli mennyt hyvin. Char varmaan tykkäisi esteistä, ainakin esteratsastus oli sen painotuslaji. En ollut tehnyt esteistä kauhean isoja, noin 60-70 senttisiä, isompia voisi kokeilla joskus myöhemmin. Laitoin hevoselle suitset, estesatulan ja suojat, ja itselleni turvaliivin muiden ratsastusvarusteiden lisäksi. Tietysti turvaliiviä olisi hyvä käyttää aina ratsastaessa, mutta se meinasi unohtua muuten paitsi esteratsastuksessa. Char ei ollut sellaista tyyppiä, joka kauheasti pudottelisi ratsastajaa selästä, mutta eihän sitä koskaan voinut olla satavarma mitä tapahtuisi.
Talutin Charin maneesiin ja nousin selkään. Suoritin pitkät alkuverryttelyt, jotta hevonen olisi varmasti vetreä ennen kuin alkaisimme hyppäämään. Verryttelin kaikissa askellajeissa, niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin. Kun hevonen tuntui taipuisalta ja letkeältä, ohjasin sen kohti verryttelyestettä eli pientä ristikkoa. Yksi, kaksi, kolme ja hyppy! Char tuskin edes nosti jalkojaan, että en tiedä pystyikö sitä hypyksi sanomaan, mutta kuitenkin ylitimme esteen onnistuneesti. Ratsastin samalle ristikolle uudestaan, jolloin Char jaksoi nostaa hieman enemmän jalkojaan. Satulaan se tuntui lähinnä tavallista isommalta laukka-askeleelta, eikä edelleenkään varsinaiselta hypyltä. Otin Charin hetkeksi raviin ja sunnittelin, mitä hyppäisin seuraavaksi. Päätin hypätä yhden pystyesteistä, joten nostin uudestaan laukan ja ohjasin hevosen 60cm korkeaa pystyestettä päin. Ori pärskähti innoissaan, mutta pysyi silti rauhallisena ylittäessään esteen. Nyt hyppy tuntui jo enemmän oikealta hypyltä.
"Hyvä!" huudahdin ja taputin Charin kaulaa.
Otin vähän aikaa käyntiä ennen uuden laukan nostamista. Oli hyvä antaa hevosen välillä levätä hyppyjen välissä. Ohjasin Charin sitten linjalle, jossa oli äskeinen 60cm pystyeste ja kaarteen jälkeen 70cm pystyeste.
"No niin, katsotaas miten tämä onnistuu", sanoin ja lähdimme matkaan. Charin laukka pyöri mukavasti ja hevonen tuntui nauttivan ratsastuksesta. Se ei ollut niin laiskakaan kuin yleensä. Se hyppäsi molemmat pystyesteet helpon oloisesti.
"Sussa on kyllä potentiaalia", sanoin esteiden jälkeen ja otin taas hetkeksi käyntiin. Sitten otin vielä kerran saman kahden pystyesteen linjan, jonka jälkeen hyppäsimme kahden okserin linjan. Ne olivat myös kooltaan 60cm ja 70cm. Char hyppäsi nekin helposti ja sai tietenkin suorituksesta kehut. Hyppäsin ne uudestaan, sitten otin vähän aikaa ravia sekä käyntiä.
Jatkuu
Jatkoa:
VastaaPoistaLopuksi päätin hypätä kaikki esteet ratana, eli ensin ristikko, sitten kaksi pystyestettä ja lopuksi okserit. Jännitys kihelmöi vatsassani, vaikka äskeiset hypyt olivatkin menneet hyvin. Rohkaisin Charia parilla taputuksella ja pian laukkasimmekin jo ympäri maneesia kuin kisoissa konsanaan. Ylitimme kuvitteellisen lähtöviivan ja pian hyppäsimme pienen ristikon yli. Maneesin täytti Charin korskuminen ja laukan töminä, kun lähestyimme ensimmäistä pystyestettä. Yli meni, ei mitään ongelmia. Sitten kaarre ja toinen pystyeste. Ei taaskaan ongelmia. Oksereille lähestyminen meni hieman pitkäksi, mutta Char hyppäsi joka tapauksessa. Laukka meni vähän pois rytmistä, mutta yhtään puomia ei silti pudonnut.
"Noin", sanoin ja taputin Charia siirtäessäni sen käyntiin. "Otetaan kohta tuo viimeinen linja uudestaan", puhuin sille samalla.
Pienen tauon jälkeen niin teimme. Silloin keskityin vähän enemmän, jolloin sain laukkaa säädettyä sopivaksi ja katsottua hyppypaikan paremmin. Sitten ei tullut mitään rytmivirheitä ja linja säilyi hyvänä koko ajan.
"Täydellistä", sanoin ja siirsin Charin uralle loppuraveihin ja -käynteihin. Kehuin sitä paljon, olihan esteiden hyppääminen sujunut tosi hyvin ensimmäiseksi kerraksemme.
Samalla kun hoidin Charia ratsastuksen jäljiltä, mietin, mitä tekisin uusien hoitsujeni kanssa. No, toisella niistä eli Wukilla en edes pystyisi ratsastamaan, koska se oli niin pieni, mutta ei se ollut tarkoituskaan. Olin aina halunnut hoitaa jotain pikkuponia, jolla voisi keskittyä vain agilityyn ja muuhun temppuiluun, eikä ratsastukseen ollenkaan. Tietenkin voisin opettaa myös Charille ja Frostille agilityä ja temppuja, mutta niillä minun oli kuitenkin tarkoitus keskittyä este- ja kouluratsastukseen. Ehkä voisin jo tänään tehdä jonkinlaisen koulutreenin Frostilla, että saisin enemmän tietoa minkälainen hevonen olisi kyseessä. Menisinköhän maneesissa vai kentällä? Ehkä maneesissa, niin voisin sitten kerätä ne esteet pois sieltä samalla.
"Mites meni ratsastus?" Katatu kysyi minulta yhtäkkiä.
"Tosi hyvin, mentiin esteitä. Ja suunnittelen just Frostilla ratsastamista", kerroin.
"Joo, Frost on sitten aika erilainen kuin Char", Katatu sanoi.
"Niinpä", sanoin. Erilaisuutta olin tietysti halunnutkin, mutta osaisinkohan minä edes ollenkaan ratsastaa Frostilla? No, ainakin turvaliivi olisi varmaan hyvä pitää päällä.
Jo tarhasta hakiessa Frostin orimaisuus tuli hyvin esille. Se hirnui jossakin toisessa tarhassa olevalle tammalle ja poukkoili riimunnarun päässä astellen suurin, näyttävin askelin. Sain kuitenkin talutettua hevosen talliin asti ilman ongelmia ja aloitin sen hoitamisen. Päätin vain pysyä rohkeana, koska hevoset aistivat epävarmuuden helposti - varsinkin Frost. Harjasin sitä reippaasti ja komensin napakasti jos se yritti pomottaa. Sain varusteetkin laitettua päälle, joten lähdin taas kerran maneesiin, tällä kertaa eri hevosen kanssa.
Jatkuu
Jatkoa:
VastaaPoistaAloitin taas ratsastamisen alkuverryttelyllä niin kuin aina. Tein erilaisia siirtymisiä ja teitä, esteitä väistellen. Eivät ne kauheasti olleet tiellä, joten niitä ei tarvinnut kesken ratsastuksen lähteä siirtelemään. Frost oli tosi herkän oloinen, ei tarvinnut kuin vähän hipaista niin se jo reagoi. Se heitteli päätään välillä, joten yritin parhaani mukaan pitää pehmeää ohjastuntumaa - siitä oli aikaa, kun olin viimeksi ratsastanut kankisuitsilla. Enköhän niihinkin tottuisi pian. Frostin askeleet tuntuivat aluksi oudoilta, ja hevonen muutenkin koska se oli niin paljon sirompi ja pienempi kuin Char, mutta ratsastuksen edetessä aloin tottua siihen. Tein lähinnä perus kouluratsastusliikkeitä, kuten voltteja, mutta kokeilin myös pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, sekä vastalaukkaa. Ne sujuivat hyvin, siitä olisi sitten hyvä jatkaa treeniä joku päivä! Olihan Frostilla ratsastamisessa tietenkin omat haasteensa, mutta osasin loppujen lopuksi ratsastaa sillä ihan hyvin.
Sitten olikin päivän ratsastukset tehty. Päätin mennä vielä katsomaan Wukia, olin ajatellut tehdä sen kanssa jotain maastakäsin mutta päätinkin jättää sen huomiselle. Minun pitäisi käydä myös ostamassa sille hoitotarvikkeita, kunhan saisin ensin päätettyä minkä värisiä ostan (sehän on todella tärkeä asia). Hain Wukin sisälle ja hain sille karsinaan heinää, jota syötin sille ja juttelin samalla pikkuponille.
"Niin, tehdään huomenna jotain hauskaa", sanoin pilkukkaalle orille. Se söi heinää mielellään ja katsoi minua pilke silmäkulmassaan.
"Taidatkin olla aikamoinen temppuilija", nauroin ja silitin Wukin paksua harjaa. Voi, kuinka pieni poni pystyikään olemaan!
"Nähdään sitten huomenna", sanoin ja kävin sanomassa vielä Frostille ja Charille heipat ennen tallilta lähtemistä.
// Tässä tarinassa on 1051 sanaa, joten saanko Kirjailija-merkin? :)
Saat Kirjailija ja Esteratsastaja -merkit :)
PoistaAnteeksi tämä todella pitkä tauko tässä välissä, tapahtui vähän kaikenlaista :D Yritän kirjoittaa aktiivisesti nyt keväällä.
VastaaPoistaOtin Wukin vaaleanvihreät harjat korista ja aloin harjata pikkuruista oria. Ajattelin mennä ponin kanssa maneesiin kokeilemaan vähän esteiden hyppäämistä. Wuki oli niin pieni ettei sillä voinut ratsastaa, mutta eihän se estänyt esteiden hyppäämistä. Oli ihan mukavaa, että minulla oli hoitsu jonka kanssa pääsi puuhailemaan vain maastakäsin, eiköhän sitä tulisi ratsastettua ihan tarpeeksi muilla hoitsuillani.
Wuki seisoi nätisti paikallaan harjatessani sitä.
"Niin, pääset näyttämään mitä osaat", puhuin Wukille harjaamisen lomassa. Se oli kyllä hauskannäköinen ilmestys, ja sillä oli selvästi pilkettä silmäkulmassa. Joskus voisin opettaa sille jotain temppuja, ja varmaan se jotain jo valmiiksi osasi, mutta päätin tänään keskittyä vain esteisiin. Harjaamisen jälkeen selvitin vähän Wukin takkuista harjaa ja puhdistin kaviot. Sitten laitoin sille suitset. Päädyin myös laittamaan sille pintelit, vaaleanvihreät tietenkin, se näytti heti paremmalta. Sitten lähdimme maneesiin.
Maneesissa päästin Wukin vapaaksi siksi aikaa, että sain rakennettua pari estettä. Ponia kiinnosti hirmuisesti mitä teen, joten se seurasi minua ja katsoi kun pystytin sille esteitä. Pieniähän ne olivat, mutta niin oli ponikin.
"No, onko ne nyt hyviä?" kysyin orilta kun olin saanut esteet valmiiksi. Se näytti ihan tyytyväiseltä, joten pääsimme aloittamaan. Olin kuullut että omenat olivat Wukin lempiherkkua, joten houkuttelin ponin sellaisella esteille. Tai no, ei sitä tarvinnut paljon houkutella, poni laukkasi esteille innoissaan ja hyppäsi niiden yli. Korkeutta ei vielä tässä vaiheessa ollut kuin kolmisenkymmentä senttiä. Päätin nostaa niitä neljäänkymppiin ja tein toistoja. Se meni hienosti, joten korotin esteet vielä lopuksi viiteenkymppiin ja poni loikki niiden yli taitavasti. Kehuin Wukia paljon ja annoin sille omenaa. Jatkoimme esteiden hyppäämistä molemmista suunnista ja välillä kävin Wukin kanssa hieman kävelemässä ympäri maneesia, että se sai välillä levätä. Ponilla tuntui kuitenkin olevan paljon virtaa eikä se ihan heti väsynyt. Päätin lopettaa noin puolen tunnin hyppäämisen jälkeen ja vein Wukin loppupäiväksi tarhaan.
"Keksitään pian taas jotain uusia juttuja", huikkasin ponille. Katsoin kun se ravasi tarhassa olevalle heinäkasalle ja jäi siihen tyytyväisen näköisenä. Hymyillen astelin takaisin talliin, minulla oli vielä siivoushommia tekemättä. Ei uskoisi, että siivouskin voisi olla hauskaa, mutta tallilla kaikki muuttui hauskemmaksi.
Toivotan tässä alussa hyvää kesää kaikille, toivottavasti kaikilla on kiva kesä :) Sitten tarinaan (sori kun tuli taas aika pitkä tauko, ei ollut oikein kirjoitusideoita, mutta ehkä tää tästä taas lähtee :D)
VastaaPoistaKesä oli saapunut vauhdilla. Tänään olikin ihan kunnon helle, joten täytyi tarkasti miettiä, mitä tekisin tänään tallilla, etteivät hevoset väsyisi liikaa helteestä. Päätin mennä Charilla ilman satulaa kentällä, ihan rennosti leikkimielessä. Niinpä menin hakemaan tuon uljaan valkoisen ratsuni laitumelta. Hevonen oli selvästi tavallistakin laiskempi näin helteellä, hyvä kun jaksoi edes talliin asti kävellä.
"Pitääkin suihkuttaa sut viileällä vedellä, jospa se auttaisi", suunnittelin ääneen. Ennen harjausta vein sen pesupaikalle, jossa suihkutin sen, niin kuin suunnittelin, viileällä vedellä. Ainakin minun mielestäni Char vaikutti pirteämmältä sen jälkeen. Kuivasin hevosen, ja harjasin hyvin, sitten laitoin sille vaan suitset ja olimme valmiita päivän ratsastukseen. Char oli aika isokokoinen, joten nousin sen selkään jakkaralta, kun hevosella ei ollut satulaa oli selkään nouseminen ilman jakkaraa haasteellista. Kun olin vihdoin selässä, aloitin ratsastuksen rauhallisilla käynneillä. Char laahusti pitkin kenttää, mutta eipä hevosta voinut siitä syyttää, en itsekään jaksanut mitään kunnon treeniä tällaisella helteellä. Pian otin pari ravisiirtymistä ja tein muutaman voltin. Char piristyi hieman ja liikkui eteenpäin ihan ok hyvin helteestä huolimatta. Otin pari kierrosta ihan vaan rentoa ravia, onneksi Charilla oli ihan kivat askeleet niin ravi ei pomputtanut hirveästi, vaikka ei ollut satulaa. Ravaamisen jälkeen otin pari kierrosta käyntiä, jonka jälkeen oli laukan aika. Orin laukka oli todella mukava keinuhevoslaukka, ja sitä olikin kiva mennä muutama kierros, pari molempiin suuntiin. Sitten otin Charin käyntiin ja taputin sitä kaulalle.
"Tämmöinen lyhyt helleratsastus tällä kertaa", sanoin ja Char pärskähti tyytyväisenä. Sillekin taisi riittää ihan hyvin tällainen hieman lyhyempi ratsastus.