KULO
Kulo
Taso: 4
Hoidokit: Napue, Smerikal, Cho, Fireflower
 |
| 14.6.2023 |
 |
| 16.6.2023 |
 |
| 20.6.2023 |
 |
| 17.6.2023 |
 |
| 18.6.2023 |
 |
| 18.6.2023 |
 |
| 18.6.2023 |
 |
| 19.6.2023 |
 |
| Kesäkuu 2023 |
 |
| 11.7.2023 |
Tavarat:
-Kokopaikkaiset ratsastushousut (tummanruskeat)
- Turvakypärä (tummanruskea)
- Lippis (vaaleansininen)
- Jodhpurit (tummanruskeat)
- Nahkachapsit (tummanruskeat)
- Ratsastushanskat (tummanruskeat)
- Ratsastussukat (vaaleansiniset)
- T-paita (vaaleansininen)
- Kokopaikkaiset ratsastushousut (vaaleansiniset)
- Turvaliivi (musta)
- Ratsastussaappaat (mustat)
- T-paita (musta)
- Moonlight-huppari (vaaleansininen)
- Tallipussi (vaaleansininen)
Yhteiset:
- Metallinen hikiviila
- Hyönteisspray
- Herkkukeksipaketti (porkkana)
- Herkkukeksipaketti (omena)
- Kavioöljypurkki
- Satulasaippua
- Pesuaine
- Valjasrasva
- Hevosshampoo
- Selvitysspray
- Pesuhanska
- Letityskuminauhapussi
- Linimentti
Nappula:
- Hoitosetti (keltainen)
- Magic brush (keltainen)
- Hevospyyhe (keltainen)
- Riimunaru (keltainen)
- Ketjunaru (tummanruskea)
- Pehmustettu riimu (keltainen)
- Nahkariimu (tummanruskea)
- Meksikolaiset suitset (tummanruskeat)
- Hevosenkenkäotsapanta (hopeisia hevosenkenkiä)
- D-kuolain
- Yleissatula (tummanruskea)
- Yleishuopa (keltainen)
- Jännesuojat (keltaiset)
- Takajalansuojat (keltaiset)
Smir:
- Hoitosetti (vaaleansininen)
- Magic brush (vaaleansininen)
- Hevospyyhe (vaaleansininen)
- Riimunaru (vaaleansininen)
- Ketjunaru (vaaleanruskea)
- Pehmustettu riimu (vaaleansininen)
- Nahkariimu (vaaleanruskea)
- Issikkasuitset (vaaleanruskeat)
- Sydänotsapanta (kullanväriset sydämet)
- Issikkasatula (vaaleanruskea)
- Yleishuopa (vaaleansininen)
- Jännesuojat (vaaleansiniset)
- Takajalansuojat (vaaleansiniset)
Cho:
- Hoitosetti (vaaleanpunainen)
- Magic brush (vaaleanpunainen)
- Hevospyyhe (vaaleanpunainen)
- Riimunaru (vaaleanpunainen)
- Ketjunaru (musta)
- Pehmustettu riimu (vaaleanpunainen)
- Nahkariimu (musta)
- Englantilaiset suitset (mustat)
- Tähtiotsapanta
- Kumitutit (vaaleanpunaiset)
- Häntäremmi (musta)
- Turpapehmuste (vaaleanpunainen)
- Pehmuste satulavyöhön (vaaleanpunainen)
- Niskapehmuste (vaaleanpunainen)
- Yleissatula (musta)
- Yleishuopa (vaaleanpunainen)
- Jännesuojat (vaaleanpunaiset)
- Takajalansuojat (vaaleanpunaiset)
Liekki:
- Hoitosetti (tulenpunainen)
- Magic brush (tulenpunainen)
- Hevospyyhe (tulenpunainen)
- Riimunaru salmiakkikuviolla (puna-musta)
- Ketjunaru (punaruskea)
- Pehmustettu riimu (tulenpunainen)
- Nahkariimu (punaruskea)
- High jump -suitset (punaruskeat)
- Kankisuitset (punaruskeat)
- Timanttipanta
- Rintaremmi joustolla (punaruskea)
- Martingaali (punaruskea)
- Koulusatula (punaruskea)
- Estesatula (punaruskea)
- Kouluhuopa (tulenpunainen)
- Estehuopa (tulenpunainen)
- Jännesuojat (tulenpunaiset)
- Takajalansuojat (tulenpunaiset)
- Kumibootsit (tulenpunaiset)
- Pintelit (tulenpunaiset)
Rahat: 2780vr, 6 lahjakorttia
"Kulo, syömään!" äiti huusi alakerrasta.
VastaaPoistaOlin juuri omassa huoneessani pelaamassa tietokoneella, mutta en viitsinyt antaa ruuan jäähtyä joten juoksin alakertaan.
Ruokana oli näköjään spagettia ja jauhelihakastiketta, se oli yksi lempiruuistani.
"Äiti, pääsin muuten yhdelle tallille hoitajaksi ja ajattelin lähteä käymään siellä", sanoin.
"Ai, no sehän on kiva", äiti sanoi hymyillen. "Tarvitsetko kyytiä?"
"En, voin mennä pyörällä kun on niin hyvä ilma", vastasin.
Söin ruokani ja aloin valmistautua tallille lähtöön. Mitähän laittaisin päälle, mietin. Ainakin tallikengät ja ratsastushousut, vaikka en ratsastaisikaan tänään, mutta ne oli silti hyvä olla tallilla jalassa. Oli senverran lämmin päivä että ulkona tarkeni t-paita päällä joten enempää vaatetta en tarvinnut.
"Heippa, lähden nyt!" huikkasin äidille eteisessä. Silitin vielä nopeasti kahta kissaamme, Miskaa ja Miloa, jotka pyörivät jaloissani ja lähdin sitten pyörälleni.
Poljin tallille reippaasti mukavassa poutasäässä, siihen meni ehkä noin 20 minuuttia. Jätin pyöräni tallin seinustalle ja kävelin sisälle talliin. Odotin jo kovasti hoitohevosteni näkemistä, niiden karsinat pitäisi ensin löytää isosta tallista. Toinen hevosista oli suomenhevonen ja toinen islanninhevonen, molemmat yksiä lempi hevosroduistani. Edellinen hoitohevoseni, Valo nimeltään, oli ollut suomenhevonen mutta se oli jouduttu lopettamaan, olihan se toki jo vanha hevonen. Vähän aikaa sitten koko talli oli joutunut lopettamaan joten minun täytyi etsiä uusi. Onneksi Moonlight löytyi nopeasti ja täällä oli tosi paljon ihania hevosia. Oli ollut vaikea valita mitä niistä haluaisin alkaa hoitamaan, mutta Nappula ja Smir olivat vaikuttaneet sopivilta.
Törmäsin pian tallin omistajaan Katatuun.
"Moi! Ootkin varmaan uusi täällä kun en muista nähneeni sinua aiemmin", hän sanoi.
"Joo, oon Nappulan ja Smirin hoitaja, Kulo", sanoin. "Mistä muuten löytäisin ne?"
"Ne on vielä ulkona, voin näyttää missä ne on", Katatu sanoi.
"Voit ensin lainata harjoja ja riimuja tallilta mutta myöhemmin on hyvä ostaa omat", Katatu jatkoi.
Katatu näytti minulle missä lainaharjoja ja -riimuja on. Sitten hän näytti pihalta Nappulan ja Smirin tarhat.
"Kiitos paljon", sanoin ja lähdin hakemaan niitä tarhasta.
Päätin ensin hoitaa Nappulan, se oli suomenhevonen. Se antoi ottaa itsensä hyvin kiinni mutta yritti vähän pomottaa kun talutin sitä.
"Mennääs nyt ihan rauhassa", sanoin ja otin napakammin kiinni riimunarusta. Tältä hevoselta ei ainakaan energiaa puuttunut, se meinasi rynniä edelleni mutta pidin sen kuitenkin aisoissa. Olisikohan se ratsastaessakin yhtä energinen, mietin. Tänään päätin kuitenkin vaan hoitaa hevoset hyvin ja vähän tutustua niihin, ratsastaminen jäisi ensi kertaan.
Laitoin Nappulan varmuuden vuoksi kiinni, vaikka en ollut varma olisiko sitä tarvinnut. Hain harjat ja aloin harjaamaan sitä. Nappula tykkäsi siitä kun sitä harjattiin, ja muutenkin näytti nauttivan ihmisen seurasta. Se oli koko ajan kerjäämässä rapsutuksia, joten harjaamisessa kesti aika pitkään kun piti välillä pysähtyä rapsuttamaan. Mutta ei se haitannut, eihän minulla ollut mihinkään kiire.
Harjaamisen jälkeen puhdistin kaviot, siinä ei mennyt kovin kauaa. Rapsutin oria vielä vähän ennen kuin jätin sen karsinaan ja kävin hakemassa Smirin sisälle. Se oli rauhallisempi kuin Nappula, se seurasi minua kiltisti talliin asti. Aloin hoitamaan sitä ja huomasin että se oli luonteeltaan aika samanlainen kuin Nappula, ainakin molemmat rakastivat rapsutuksia ja olivat kerjäämässä niitä koko ajan, kun yritin harjata ja puhdistaa kavioita. Se hieman häiritsi työtäni, mutta samalla se oli minusta ihanaa, mikäs olisi sen parempaa kun hevosen rapsuttaminen ja haliminen.
Kun olin hoitanut molemmat hevoset, jäin vielä hetkeksi tallille katselemaan paikkoja ja lepäämään. Olin iloinen, että olin löytänyt näin mukavan oloisen tallin ja ihanat hoitohevoset!
Kirjoitat todella hyvin :) Saat 300vr + ensimmäisen tarinan bonuksen 50vr
PoistaHeräsin aamulla siihen kun kissat tassuttelivat päälläni, ne ilmeisesti olivat malttamattomia odottamaan ruokiaan. Niinpä nousin ylös ja lähdin tekemään kissoille ruokia, äiti oli vielä nukkumassa. Annoin kissoille ruuat ja aloin itsekin syömään aamupalaa. Söin paahtoleipää ja muroja ja samalla sain idean, että voisin lähteä tallille heti nyt aamulla kun olen jo hereillä. Syötyäni kävin vaihtamassa yövaatteet tallivaatteisiin ja laitoin äidille viestin, että menin tallille ja tulisin joskus iltapäivällä takaisin. Sitten lähdin taas pyörälleni ja polkemaan kohti Moonlightia.
VastaaPoistaVaikka oli aamu, oli jo lähes 20 astetta lämmintä. Tästä tulisi varmasti lämmin päivä, ajattelin samalla kun ajoin pyörälläni tallia päin. Yhtäkkiä huomasin tiellä ison oksan, en ehtinyt väistää sitä joten törmäsin siihen ja kaaduin pyörän kanssa maahan. Minua ei onneksi sattunut paljon, käteen vain tuli pieni naarmu kun olin ottanut sillä vastaan kun kaaduin. Nousin takaisin pyörän satulaan ja jatkoin matkaa, onneksi minulla oli kypärä päässä niin ei sattunut pahasti!
Pysäytin pyörän tallipihalla ja jätin sen taas pihalle odottamaan, kun menin talliin. Tallilla oli tosi rauhallista näin aamulla. Katatu oli silti tallilla hommissaan.
"Huomenta!" hihkaisin.
"Ai, huomenta!" hän vastasi. "Oletkin aikaisin tallilla, mitäs meinasit tänään tehdä Nappulan ja Smirin kanssa?"
"En oo itse asiassa vielä päättänyt", sanoin. "Mutta enköhän mä jotain keksi", naurahdin.
Kävin hakemassa lainaksi riimun ja narun, en ollut ehtinyt käydä vielä hevostarvikekaupassa niin minulla ei ollut hoitohevosilleni omia varusteita. En siis pääsisi ratsastamaankaan vielä tänään, mutta ei se ollut maailmanloppu, kyllähän hevosten kanssa muutakin pystyi tekemään.
Hain Nappulan ulkoa sisälle, se ei varmaan ollut ehtinyt olla siellä kovin kauaa mutta pian se pääsisi sinne takaisin. Samalla kun harjasin sitä, mietin mitä voisin tänään tehdä. Päätin, että voisin talutella molempia hoitohevosiani tallin lähettyvillä. Olin taas laittanut Nappulan hoitamisen ajaksi kiinni, joten vedin vetosolmun auki ja lähdin taluttamaan oria ulos tallista.
Kävelin sen kanssa läheiselle metsätielle. Nappulalla oli taas paljon energiaa, joten se meinasi välillä ottaa raviaskelia. Jouduin rauhoittelemaan hevosta, oli tarkoitus kävellä rauhallista vauhtia. Kyllä se onneksi sitten totteli hyvin ja käveli vierelläni kuuliaisesti, vaikka yrittikin testailla voisiko minua määräillä. Pysähdyin välillä ihan vaan testatakseni, pysähtyikö Nappula myös. Vähän se ihmetteli miksi yhtäkkiä pysähdyttiin, mutta pysähtyi kuitenkin. Kehuin hevosta ja jatkoimme matkaa. Kävelimme metsätiellä ehkä noin 15-20 minuuttia, sitten käännyimme takaisin tallille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli varmasti kohonnut jo yli 20 asteen, oli ihana kesäinen päivä.
Jatkuu
Vein Nappulan karsinaan, jossa harjasin sitä kävelylenkin jälkeen ja tarkistin että kavioissa ei ollut mitään ylimääräistä. Sitten vein sen takaisin laitumelle nauttimaan kesäpäivästä. Otin samalla Smirin mukaani, pian olisi sen vuoro päästä pienelle lenkille. Kävin vähän hoitamassa sitä karsinassa ja sitten lähdimme taas ulos. Menin eri suuntaan kuin Nappulan kanssa, mutta pysyttelimme kuitenkin lähellä tallia Smirin kanssa. Moonlightin lähellä oli paljon kaikkia peltoja ja metsää, joten täältä ei maastot ihan heti loppuneet. Kävin Smirin kanssa pyörähtämässä yhdellä läheisellä pellolla. Taluttelin sitä siellä hetken aikaa, suurin piirtein saman verran kuin Nappulankin kanssa. Sitten talutin sen tallin lähellä olevalle ruohoaukealle, jossa annoin sen hetken aikaa syödä ruohoa. Katselin, kun voikko tamma söi ruohoa tyytyväisenä. Se vaikutti rauhalliselta ja olin huomannut sen olevan luonteeltaan todella kiltti. Sain päähäni tyhmän idean, joka oli erityisen tyhmä siksi koska en ollut ratsastanut Smirillä ennen eikä minulla ollut edes kypärää pöässä, ja vielä tänään matkalla tallille olin kaatunut pyörällä ja siinä olisi voinut käydä pahasti jos minulla ei olisi ollut kypärää päässä. Jokin sai minut kuitenkin nousemaan Smirin paljaaseen selkään. Otin tiukasti kiinni riimunarusta, vaikka ei minua oikeasti edes pelottanut olla Smirin selässä. Nautin sen auringon lämmittämästä selästä, ja lempeästä kesätuulesta joka kutitteli poskipäitä. Pistin silmät hetkeksi aikaa kiinni ja kuuntelin kesäpäivän ääniä. Smir jatkoi edelleen ruohon syöntiä, vaikka istuinkin sen selässä. Pian avasin silmäni ja kumarruin silittämään Smirin kaulaa. Kehuin hevosta ja liu'uin varovaisesti sen selästä alas. Hymyilin leveästi matkan tallille asti. En tiedä laskettiinko tuota edes ratsastukseksi, kun kävin vain pari minuuttia istumassa Smirin selässä emmekä edes ottaneet yhtään askelta eteenpäin, mutta olin silti iloinen. Ensi kerralla meillä toivottavasti olisi jo varusteet hankittuna, ja varmasti laittaisin silloin kypärän päähän, kun nousisin hevosen selkään!
VastaaPoistaTänään en päässyt tallille, koska menimme käymään isovanhempieni luona jonne oli noin parin tunnin ajomatka. Matkalla minua alkoi väsyttämään joten laitoin silmät kiinni ja mielessäni alkoi piirtyä kuva kauniista kesäisestä maastosta...
VastaaPoistaPuut säihkyivät vihreinä ja niiden lehdet havisivat kevyesti tuulenvireen osuessa niihin. Hevosen kaviot painautuivat metsätien pehmeään hiekkaan sen kävellessä rauhallisesti eteenpäin. Istuin vaalean hevosen paljaassa selässä ja ohjasin hevosta polulla, hevonen oli selvästi Smir. Annoin sille pohkeita, jolloin se lähti ravaamaan polkua pitkin. En heilunut melkein yhtään sen selässä, sen askeleet olivat ihanan tasaiset.
Pian saavuimme suurelle niitylle, joka oli yhtä upean vihreä kuin sitä reunustavat lehtipuut. Niityn laidalla kasvoi ihania, keltaisia leinikkejä ja muita kukkia. Jossain pörisi pari kärpästä, ja näin paksun kimalaisen lentelevän kukkien keskellä.
Smir pärskähti tyytyväisenä. Ravasimme niityn laitaa pitkin vähän matkaa, kunnes pysäytin tamman ja katsoin edessämme avautuvaa maisemaa.
"Vau", henkäisin ihastuneena. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja metsän ympäröimällä niityllä ei tuullut melkein yhtään. Lämpö tuntui koko kehossa, vaikka minulla olikin päällä vain ohut toppi ja shortsit.
Annoin Smirille jälleen pohkeita, vauhti kiihtyi ensin raviin ja sitten laukkaan. Tamman vaalea harja hulmusi vauhdin aiheuttamassa tuulenvireessö. Annoin Smirin laukata niin lujaa kuin se halusi, minulla ei ollut edelleenkään vaikeuksia pysyä selässä vaikka vauhtia olikin paljon. Luotin Smiriin täysin, ja ilmeisesti se luotti minuun. Tartuin kiinni sen harjasta, nojauduin hieman eteenpäin ja nautin menosta täysin siemauksin. Nauraen annoin tamman laukata vielä lujempaa...
En olisi halunnut unelmieni maastoretken koskaan loppuvan, mutta hätkähdin takaisin tähän maailmaan kun äiti tökkäsi minua kylkeen.
"Niin kysyin, haluatko että käydään ostamassa kaupasta jäätelää ennen kuin mennään mummille ja vaarille?"
Vastasin myöntävästi, mutta olin samalla harmissani kun maastoretkeni päättyi. No, enköhän minä pääsisi pian Smirillä oikeastikin maastoon, mietin ja hymyilin koko loppumatkan.
Niin yritin tällä tuota Haaveilija-merkkiä :)
Kivan tunnelmallinen tarina, saat Haaveilijan :)
PoistaMinulla oli eilen mukavaa vieraillessa isovanhemmillani, vaikka en päässytkään sen takia tallille. Söimme jäätelöä ja mummin leipomaa mansikkakakkua, ja samalla pääsin kertomaan mummille ja vaarille Moonlightista. Tietysti kerroin myös Nappulasta ja Smiristä, he tiesivät jonkin verran hevosista koska heillä oli itselläänkin ollut muutamia hevosia kun he olivat nuorempia - lähinnä suomenhevosia ja pari lämminveristä ravuria. Heistä oli hauskaa että toinen hoitohevosistani oli suomenhevonen, ja edellinen hoitohevoseni oli ollut myös suokki.
VastaaPoista"Ehkä sinulla on joku päivä omakin suomenhevonen", mummi oli sanonut naurahtaen.
Se oli ihan hauska idea, tietysti toivoin että minulla olisi joku päivä oma hevonen mutta tällä hetkellä olin tyytyväinen siihen että sain olla Moonlightissa hevostenhoitajana. En oikeastaan edes kaivannut omaa hevosta, koska sain huolehtia Nappulasta ja Smiristä ihan kuin ne olisivat omiani, ratsastaa niillä ja käydä tallilla vaikka joka päivä jos halusin.
Kerroin mummille ja vaarille mitä olin ehtinyt Moonlightissa tehdä, vaikka olinkin uusi hoitaja. Kerroin myös tulevaisuuden suunnitelmistani, että aikoisin harjoitella paljon este- ja kouluratsastusta, ehkä kokeilla muitakin ratsastuslajeja, tietysti maastoilla paljon ja osallistua kilpailuihin, ja ehkä tulevaisuudessa saisin lisääkin hoitohevosia. Mummi ja vaari olivat huvittuneita, kun olin asiasta niin innoissani.
"Sinullahan on sitten paljon tekemistä", vaari nauroi.
He antoivat minulle rahaa sitä varten että voisin ostaa hoitohevosilleni tarvikkeita. Myös äiti lupautui ostamaan jotain varusteita, mutta sellaisia jotka olivat oikeasti tarpeellisia, mitään turhuuksia hän ei suostuisi ostamaan.
Äidillä oli vielä seuraavanakin päivänä vapaapäivä, joten lähdimme käymään hevostarvikekaupassa. Kauppa oli täynnä upeita varusteita, joten oli vaikea valita mitkä niistä haluaisi. Ystävällinen kaupan myyjä auttoi meitä löytämään kaiken tarvitsemamme.
Ostettiin aika paljon kaikkea perustavaraa, mitä tarvitsee talliarjessa. Kun on kaksi hevosta jolle tarvitsee ostaa tavaraa, tavaraa tuli aika paljon, mietin mitenköhän kaiken saa edes kuskattua Moonlightiin... Ostettiin hoitotarvikkeiden lisäksi molemmille hevosille uudet satulat ja suitset, sekä jalkasuojat, pääsisin siis pian ratsastamaan upouusilla varusteilla!
Ostin myös itselleni uusia ratsastusvarusteita, en malttanut odottaa että pääsisin testaamaan niitä. Kauaa minun ei tarvinnutkaan odottaa, koska äiti vei minut suoraan hevostarvikekaupasta tallille. Olimme juuri ja juuri saaneet kaikki varusteet mahtumaan autoon, olisi ehkä kannattanut ostaa vähän pienempi määrä kerralla mutta toisaalta, eipähän tarvitse ihan heti olla kaupassa uudestaan.
Äiti auttoi viemään varusteet sisälle talliin, samalla hän näki hieman millainen uusi tallini on. Hänen mielestään se vaikutti tosi viihtyisältä.
"Ei ihmekään että olet täällä melkein joka päivä", äiti naurahti.
"Mutta en ehdi jäämään pidemmäksi aikaa, menen käymään yhden ystäväni luona. Pärjäät varmaan täällä iltaan asti?"
Totta kai pärjäisin, joten pian äiti lähti ja itse aloin siivoamaan Nappulan ja Smirin karsinoita. Se ei ollut lempparihommani tallilla, mutta pitihän sekin tehdä. Siispä heittelin reippaasti kaikki likaiset purut ja lantakikkareet kottikärryihin ja kärräsin ne lantalaan. Sitten levitin uutta purua molempiin karsinoihin, niistä tuli tosi siistit.
Karsinoiden siivouksen jälkeen otin Nappulan uuden keltaisen riimun ja riimunarun mukaani ja hain sen laitumelta. Oli taas tosi lämmin päivä, mutta tallissa oli onneksi mukavan viileää. Harjasin Nappulaa sen karsinassa samalla suunnitellen tulevaa ratsastusta. Ajattelin mennä kentälle ja kokeilla vähän jotain perus kouluratsastusjuttuja.
Jatkuu
Kun olin harjannut Nappulan, puhdistin kaviot ja sitten varustin hevosen keltaisella satulahuovalla, tummanruskealla satulalla sekä myöskin tummanruskeilla meksikolaisilla suitsilla. Lopuksi laitoin vielä keltaiset suojat orin jalkoihin ja sitten lähdimme kentälle.
VastaaPoistaTällä kertaa olin itsekin varustautunut ratsastukseen oikealla tavalla ja minulla oli uusi tummanruskea kypärä päässäni.
Talutin Nappulan kentälle, olin päättänyt kokeilla siellä ratsastusta ensin, ennen kuin menisin maastoon. Katatu oli sanonut, että kannattaa mennä Nappulan kanssa maastoon kaverin kanssa, joten täytyisi odottaa siihen asti että löytäisin maastoilukaverin. Nappula vaikutti siinä mielessä vähän haastavammalta hevoselta kuin Smir koska se oli niin energinen, mutta onneksi se oli kuitenkin kiltti. Minua ei siis juurikaan jännittänyt nousta sen selkään. Olinhan minä tottunut energisiin hevosiin, itse asiassa entinen hoitohevoseni Valo oli ollut aika samanlainen kuin Nappula. Vaikka se olikin vanha hevonen, energiaa oli riittänyt ihan vanhoille päiville asti ja sitä olisi helposti voinut luulla paljon nuoremmaksi hevoseksi.
Ratsastin ensin Nappulalla käyntiä noin viisi minuuttia, kunnes otin ravia. Tein välillä siirtymän käyntiin, ja sitten taas ravia. Nappula oli todellakin energinen ja se tuntui ottavan siirtymistä enemmän kierroksia, joten päätin jättää ne pois ja pelkästään ravata kenttää ympäri. Välillä tein muutaman voltin, ettei Nappula ihan kyllästyisi kentän kiertämiseen.
Ravaamiseen meni ehkä noin vartti, sitten päätin ottaa ihan vaan käyntiä pitkillä ohjilla. Silitin Nappulan kaulaa ja rentouduin itsekin ravin jälkeen.
Pian otin ohjat uudestaan tuntumalle ja päätin ottaa laukkaa. Siirsin Nappulan raviin ja toisella pitkällä sivuilla annoin sille käskyn siirtyä laukkaan. Nappulaa ei tarvinnut paljon käskeä, kun se oli jo täydessä laukassa. Otin pari pidätettä ja pyrin myös istunnalla hieman hallitsemaan laukkaa, ettei se päässyt kiihtymään liikaa. Tein jälleen voltteja ja muita perus ratsastusradan teitä, jotta sain Nappulan pysymään keskittyneenä.
Minulla oli tosi hauskaa ja Nappulakin näytti nauttivan kun sai kunnolla liikuntaa. Milloinhan sillä oli viimeksi ratsastettu, mietin. Siirsin Nappulan taas hetkeksi käyntiin ja vähän ajan päästä nostin uudelleen laukan. Laukkasin vielä pari kierrosta, jonka jälkeen oli loppukäyntien aika.
Ratsastuksen jälkeen otin Nappulalta varusteet pois ja hoidin sen muutenkin, ennen kuin vein sen takaisin laitumelle. Samalla otin taas Smirin mukaani, nyt oli sen vuoro päästä hoidettavaksi ja ratsastettavaksi.
Päätin mennä Smirin kanssa suoraan maastoon koska se vaikutti niin rauhalliselta ja muutenkin helpolta hevoselta. En muutenkaan ollut mikään kovin iso kentällä tai maneesissa puurtamisen fani, mutta tietenkin tykkäsin välillä harjoitella kouluratsastusta ja hypätä esteitä.
Varustin Smirin ja talutin sen tallipihalle. Siellä nousin satulaan ja lähdin kohti maastoja. Ratsastin käynnissä metsän läpi pellolle, jossa otin muutamia ravipätkiä. Pian minun teki mieli laukata, joten annoin Smirille pohkeita ja päästin sen laukkaan. Laukkasimme hurjaa vauhtia, ihan niin kuin olin eilen kuvitellut. Päivä oli paahtavan kuuma, lämpötila oli noin 25 asteen paikkeilla eikä pilviä näkynyt missään.
Hidastin vauhdin käyntiin kun olimme laukanneet pellon toiseen päätyyn. Olimme molemmat aivan hikisiä, joten päätin lähteä etsimään lähistöltä jotain vesistöä jossa voisimme vähintäänkin mennä kahlaamaan.
Jatkuu
Pian löysimme lammen, jonka vesi kimmalteli upeasti. Minulla ei tietystikään ollut uikkareita mukana koska en ollut ajatellut meneväni uimaan, mutta laskeuduin alas Smirin selästä ja jätin nahkaiset ratsastuskenkäni ja ratsastussukat lammen rantaan. Ei se haittaisi jos ratsastushousuni vähän kastuisivat, ne kuivaisivat varmasti nopeasti näin lämpimässä säässä.
VastaaPoistaKahlasin lampeen ensin siihen asti että vesi ylettyi noin polviini asti. Tuntui hassulta olla vedessä ratsastushousut jalassa, ensi kerralla pitäisi ottaa uikkarit mukaan. Taluttelin Smiriä matalassa rantavedessä, siitäkin oli varmaan mukavan virkistävää olla vedessä.
Menimme hieman syvemmälle, mutta kovin syvälle en viitsinyt mennä ettei kaikki vaatteeni kastuisi. En myöskään halunnut, että Smirin uusi satula kastuisi. Oli vesi ihan virkistävää näin matalallakin. Hellettä oli luvattu vielä moneksi päiväksi, joten odotin kovasti että pääsisimme kunnolla uimaan.
"Eiköhän lähdetä takaisin tallille", sanoin ja talutin Smirin pois vedestä. Kuivattelin hetken aikaa itseäni lammen rannassa, kunnes laitoin sukat ja kengät takaisin jalkaan ja ponnistin Smirin selkään. Lähdimme etenemään rauhallista käyntiä kohti Moonlightia, matkalla mietin kuinka mukava tallipäivä minulla olikaan taas ollut.
Tarinassa on 1098 sanaa, saan varmaan Kirjailija-merkin? :)
Kyllä saat! :)
PoistaNukuin aamulla pitkään, koska minulla oli mennyt yöllä myöhään pelatessani tietokoneella eivätkä kissatkaan tulleet aikaisin herättämään. Äiti oli varmasti antanut niille ruuat ennen töihin lähtöään.
VastaaPoistaKatsoin herättyäni kelloa ja se näytti jo melkein kahtatoista! Jopas tuli nukuttua, mietin ja hipsin alakertaan. Miska ja Milo loikoilivat tyytyväisinä olohuoneessa kissapedeillään. Tervehdin niitä ja söin jotain pikaisesti, halusin lähteä tallille niin pian kuin mahdollista.
Aamiaisen jälkeen kipitin takaisin huoneeseeni ja etsin uikkarit käsiini. Ajattelin mennä tänään uudestaan Smirin kanssa maastoon, ja ehkä menisimme uimaankin, joten tällä kertaa oli hyvä varautua siihen. Iltapäiväksi oli luvattu jopa lähemmäs 30 astetta lämmintä, ennen lähtöäni vilkaisin lämpömittaria ja se näytti "vain" 24 astetta. Mutta se ehtisi vielä kohota päivän aikana.
Laitoin uikkarit jo valmiiksi päälle, ja niiden päälle vaaleansinisen t-paidan ja kirjavat shortsit. Jalkaan laitoin tietenkin ratsastuskengät. Huikkasin heipat kissoille ja lähdin taas pyöräilemään tallille. Matkalla poikkesin kaupassa ostamassa vähän eväitä, en ollut syönyt paljoa aamupalaa. Ostin appelsiinilimsaa, keksejä ja pähkinöitä, ne olisivat ihan hyvä välipala koska lähtisin tallilta ennen iltaruokaa.
Huh kun on lämmintä, mietin kaartaessani pyörällä tallipihaan. Kävin viemässä tallihuoneeseen pussin jossa evääni olivat, sitten otin Smirin vaaleansinisen riimun ja narun mukaani ja lähdin laitumille. Katselin kun hevoset söivät ruohoa, pari oli juomassa vettä, ja jotkut huiskivat ympärillä pörrääviä kärpäsiä hännällään. Huomasin hevosten joukossa myös Smirin, joka mutusti ruohoa. Auringonvalo sai sen turkin hohtamaan.
"Tykkäätkö sä kesästä?" kysyin hevoselta ja rapsutin sitä korvan takaa. Se näytti rennolta ja sen silmissä oli lempeä ilme. Ainakin minun mielestäni se näytti tyytyväiseltä, joten varmaan sekin tykkäsi kesästä. Minä ainakin tykkäsin, koska silloin oli lämmintä ja paljon aikaa olla tallilla!
"Mennään tänään uimaan", sanoin Smirille samalla kun laitoin sille riimun. Hevonen hörähti pienesti ja tunki päänsä syliini. Nauroin ja lähdin taluttamaan tammaa talliin. Harjasin sen hyvin ja puhdistin kaviot, sitten laitoin sille sen vaaleanruskeat suitset. Satulaa ei tällä kertaa tarvinnut laittaa koska sitä ei uittaessa tarvinnut.
Smir oli onneksi aika pieni, niin sen selkään pääsi aika helposti vaikka sillä ei ollutkaan satulaa. Lähdimme käynnissä kohti lampea, jossa eilenkin olimme. Välillä menimme vähän ravia, mutta suurimmaksi osaksi etenimme rauhallista vauhtia. Halusin nauttia kesäisestä maastosta ilman kiirettä mihinkään. Välillä huitaisin kädelläni ympärillä pörrääviä kärpäsiä ja hyttysiä. Harvemmin ötököistä kuitenkaan mitään suurempaa harmia oli, ne kuuluivat kesään.
Metsässä ilma oli entistäkin kuumempaa, kun tuuli ei osunut sinne ollenkaan. Lammen rannassa oli avarampaa, ja siellä kävi välillä mukavan viilentävä tuulenvire.
Jatkuu
Heitin kengät ja sukat rantahiekalle, ja ratsastin Smirin veteen. Kahlasimme ensin rantavedessä, sitten menimme pikkuhiljaa syvemmälle. Vesi oli melko kylmää, mutta kyllä siihen tottui nopeasti. Jalkani olivat kastuneet jo melkein kokonaan, kunnes tajusin minulla olevan edelleen shortsit jalassa ja paita päällä. Ohjasin Smirin takaisin rantaan ja laskeuduin sen selästä. Jätin vaatteet kenkien ja sukkien kanssa rannalle, nyt minulla oli vain uikkarit päällä. Hyppäsin takaisin Smirin selkään ja menimme tällä kertaa ihan syvälle veteen. Smir alkoi uida, joten liu'uin pois sen selästä ja uin sen vierellä. Ahh, kuinka ihanan virkistävää vesi olikaan! Uimme kunnon lenkin, kunnes palasimme takaisin matalampaan rantaveteen. Kahlasimme rannassa vielä hetken, sitten menimme hietikolle kuivattelemaan. Iltapäivän aurinko kuivasi meidät nopeasti, vaikka minulla ei ollutkaan pyyhettä mukana. Laitoin vaatteet takaisin päälle ja kengät jalkaan, ja nousin taas Smirin selkään. Uimaretkestä jäi virkistynyt olo, eikä paluumatka tallille tuntunut enää niin kuumalta. Tallilla hoidin Smirin ja otin siltä suitset pois, sitten vein sen takaisin laitumelle. Jäin hetkeksi nojailemaan laitumen aitaan ja katselemaan hevosia. Mietin, että voisin ottaa kolmannenkin hoitohevosen, mutta en ollut vielä varma minkä. No, sitä oli aikaa miettiä.
VastaaPoistaKävin pikaisesti moikkaamassa Nappulaa laitumella, tänään se sai viettää vapaapäivän. Pian minulla alkoi kuitenkin tulla kuuma laitumilla, joten menin takaisin viileämpään talliin ja tallihuoneeseen syömään eväitäni. Hetken päästä kännykkääni tuli kuitenkin viesti, että kotona olisi kohta ruoka valmista. Niinpä pakkasin tavarani mukaan ja lähdin polkemaan pyörälläni kotiin, edelleen paahtavassa auringonpaisteessa.
Onko tämä tarpeeksi Kesäfiilistelijään? :)
Kyllä, riittää kesäfiilistelijään :)
PoistaHelleaalto jatkui vielä viikonloppunakin eikä se näyttänyt laantumisen merkkejä. En edes muistanut milloin olisi kunnolla satanut, eikä sitä ollut luvattu vielä ensiviikollekaan. Maa oli siis hyvin kuiva, ja monelle alueelle oli annettu metsäpalovaroitus. Toivottavasti mitään vakavampaa ei kuitenkaan sattuisi ja sadettakin saataisiin pian, vaikka tykkäsinkin siitä että oli kunnolla lämmin.
VastaaPoistaIstuskelin laitumen reunassa katsellen hevosia. Näin vähän matkan päässä Nappulan juomassa vettä. Tervehdin hevosta, mutta se ei reagoinut minuun millään tavalla. Annoin sen juoda loppuun ja kokeilin uudestaan. Silloin ori kääntyi katsomaan minua korvat hörössä.
"Sulla on varmaan kuuma", sanoin hevoselle. "Mennäänkö sisälle?"
Laitoin orille riimun ja talutin sen sisälle. Ajattelin mennä ratsastamaan sillä maneesiin, koska siellä olisi ilmastointi ja varmasti viileämpää ratsastaa kuin ulkona kentällä. Smirille päätin antaa tänään vapaapäivän, huomenna menisimme ehkä taas maastoon. Nappulalla en ollut vielä käynyt maastossa, koska Katatu oli varoittanut että se saattaisi ryöstää siellä niin olisi hyvä olla kaveri mukana. En vielä tiennyt kenen kanssa menisin maastoon, ehkä Moonlightista löytyisi joku toinen hoitaja jonka kanssa voisi mennä maastoilemaan.
Hain varustehuoneesta Nappulan keltaiset harjat ja harjailin oria rennosti sen karsinassa. Se vaikutti vähän levottomalta, ehkä sille oli vain päässyt kertymään liikaa energiaa. Sain kuitenkin hevosen harjattua hyvin ja puhdistettua kaviot. Sitten varustin hevosen, laitoin itselleni kypärän päähän ja lähdin taluttamaan hevosta maneesiin.
Nappula oli tosi energisellä päällä eikä olisi malttanut kävellä vierelläni rauhallisesti. Pysähdyin keskellä tallikäytävää ja odotin että Nappula rauhoittui. Sitten jatkoimme matkaa tallin päähän, josta pääsi suoraan maneesiin ilman että täytyi kulkea ulkokautta.
Nousin satulaan ja lähdin Nappulan kanssa alkukäynteihin uralle. Maneesi oli ihanan viileä niin kuin olin ajatellutkin, ja aika iso joten siellä oli paljon tilaa ratsastaa. Nappula käveli reipasta käyntiä uralla ja tuntui siltä kuin se olisi valmis kiitämään täyttä vauhtia hetkenä minä hyvänsä. Otimme kuitenkin rauhallisesti ja otin välillä ihan kunnon pidätteitä, jotta sain Nappulan kävelemään rauhassa.
Pian otimme ravia ja jälleen Nappulalla oli paljon vauhtia. Yritin keventää, mutta se oli vaikeaa kun Nappula ravasi niin nopeasti. Siirsin Nappulan takaisin käyntiin ja yritin uudelleen raviin siirtymistä. Tällä kertaa se meni vähän paremmin, pystyin keventämään sen askelissa hyvin. Välillä jouduin ottamaan pari pidätettä, mutta kokonaisuudessaan ravaaminen meni kuitenkin ihan hyvin.
Ravasimme muutaman kierroksen kevyttä ravia molempiin suuntiin, sitten hidastin Nappulan käyntiin. Taputin sen kaulaa ja päästin ohjat pitkiksi. Parin käyntikierroksen jälkeen otin taas siirtymisen raviin. Nappula ei ollut enää ihan niin energinen kuin aluksi, joten ravaaminen meni tällä kertaa heti ensimmäisellä siirtymisellä hyvin.
Jatkuu
Pitkällä sivulla päätin kokeilla laukannostoa, joten istuin satulaan ja painoin pohkeeni Nappulan kylkiin. Olin ilmeisesti ajatellut liian nopeasti ettei sillä olisi enää paljoa energiaa, koska laukassa sen energisyys tuli taas esiin. Se lähti kiitämään hurjaa vauhtia uralle, ennen kuin ehdin juurikaan reagoimaan. Horjahdin satulassa ja minulta lähti toinen jalustin jalasta. Sain kuitenkin pidettyä ohjat käsissäni, joten puristin niistä saadakseni Nappulan hiljentämään vauhtia. Pian se hiljensi raviin ja sen kautta käyntiin.
VastaaPoista"Olipas se pyrähdys", nauroin hevosen selässä ja ongin jalustimen takaisin jalkaani. Sen jälkeen kokeilimme uudestaan laukannostoa ja tälläkertaa se meni paremmin. Laukkasimme pari kierrosta molempiin suuntiin, sitten otin Nappulan taas raviin. Ravasimme rennosti pari kierrosta ja sitten oli loppukäyntien aika.
Käynnissä otin jalustimet pois jalasta ja venyttelin jalkojani. Vaikka tämä ei kovin vaativa ratsastus ollutkaan, tunsin sen ottaneen voimille. Kaarsin Nappulan maneesin keskelle ja laskeuduin satulasta. Kunhan olisin hoitanut hevosen, ratsastuksen jälkeen olisi ihana mennä tallihuoneeseen levähtämään, ajattelin kun lähdin taluttamaan Nappulaa takaisin talliin.
En oo muuten ihan varma mitä Nappula osaa kouluratsastuksessa, osaako se esim. pohkeenväistöä? :) Ja voiko sillä hypätä esteitä, sen sivuilla lukee että se hyppää maastoesteitä 50cm
Kuten varmaan tiedät, nappula on aika nuori hevonen, joten se ei vielä osaa hirveästi. Voit vähän itse päättää, mitä se jo osaa ja mitä ei. Itse kuvittelisin että se ei aivan täydellisesti vielä osaa pohkeenväistöä, koska sillä on juurikin keskitytty enemmän maastoiluun, eikä niinkään kouluun. Voi sillä hypätä, koska sitä ei ole sen sivulla erikseen kielletty.
PoistaNyt tuleekin vähän erilaisempi tarina, kun sain yhtäkkiä inspiraation tähän :D Nyt kesällä on paljon aikaa kirjoittaa mutta syksyllä kun koulu taas alkaa en varmasti kirjoita näin paljon
VastaaPoistaKun tulin illalla tallilta kotiin, luin tietoa eri hevosroduista ja silmäni osuivat andalusianhevoseen. Minua yllätti, että niiden historia ylettyy jo 1400-luvulle, ja itse asiassa Andalusian alueella Espanjassa on ollut hevosia, joista andalusianhevonen periytyy, jo parikymmentä tuhatta vuotta sitten. Samaan aikaan luin Espanjan kuninkaallisista, joilla oli heilläkin osansa andalusianhevosen historiassa. Aloin kuvitella, millaista elämä olisi jollakin entisaikojen kuninkaallisella tallilla satoja vuosia sitten...
Ensimmäisenä mietin, että jos olisin espanjalainen, nimeni tuskin olisi Kulo. Päätin, että nimeni olisi Luna, koska se on mielestäni kaunis nimi, se tarkoittaa kuuta espanjaksi. Se oli sopiva nimi pienelle seikkailulleni Espanjan hevosmaailmassa.
Kävelin pitkin kapeaa hiekkatietä tuskaisen kuumana kesäpäivänä. Andalusian aurinko oli polttavan kuuma ja kuivuus oli vaivannut aluetta jo pitkään, paikalliset viinitilalliset valittivat kun sadetta ei ollut tullut viikkoihin. Kuumuus ei kuitenkaan estänyt tallityöntekijöitä tekemästä töitään, hevoset oli pakko hoitaa säällä kuin säällä. Itsekin olin juuri menossa hoitamaan velvollisuuksiani hevosenhoitajana. Kuningas ei pitäisi siitä, jos hänen hevosensa jätettäisiin hoitamatta. Hän oli panostanut paljon kuninkaallisiin talleihin eri puolilla Espanjaa mutta niistä tunnetuin oli ehkä täällä Etelä-Espanjassa, kuuluisan hevosrodun, andalusianhevosen synnyinseuduilla. Kyseisiä hevosia jalostettiin edelleen tällä vanhalla tallilla, joka oli perustettu jo 1400-luvulla. Kävelin auringon kuivattamien niittyjen ja peltojen läpi ja näin jo horisontissa tallirakennuksen joka oli vaaleasta kivestä rakennettu, jättimäinen rakennus. Sitä ympäröi koristeellisella kivetyksellä päällystetty piha-alue ja keskellä pihaa oli iso, kultainen hevospatsas jota ei voinut olla huomaamatta. Pihaa ympäröi vehreät puutarhat, joissa ruusut kukkivat ja vesilähteet solisivat. Hevoset hirnahtelivat ja kaviot kopisivat kivisellä tallipihalla. Ennen pihalle astumista piti kävellä läpi suuresta kultaisesta portista. Kuningas ei paljoa säästellyt vaan talleillakin piti olla paljon kultaisia koristeita.
Suurella tallilla riitti kuhinaa, hevosia oli kymmenittäin ja niiden parissa työskenteli useita työntekijöitä. Tallin tiloihin oli panostettu paljon, mutta niin oli myös hevosiin, jotka olivat varmasti Euroopan ja ehkä jopa koko maailman upeimpia kouluratsuja. Hevoset olivat arvokkaita, niiden varsat maksoivat paljon ja jos kuninkaalliselta ratsutallilta olisi ostanut jo valmiiksi koulutetun kouluratsun, olisi se varmasti maksanut satoja tuhansia euroja.
Havahduin ajatuksistani kun huomasin tutun miehen juoksevan luokseni.
"Luna, siinähän sinä olet!" tallimestari Francisco huusi. "Mikä sinulla kesti?"
"Miten niin, minähän olen ajoissa?" ihmettelin.
"Sinun olisi pitänyt olla täällä jo kaksi minuuttia sitten!" tummatukkainen mies sanoi dramaattisesti. "Mutta saat anteeksi tämän kerran, tule, Duro odottaa jo sinua."
En ollut uskoa korviani, mutta lähdin silti seuraamaan tallimestaria. Duro oli yksi tallin vaikeimmista hevosista, ehkä jopa vaikein. Miksi se minua odottaisi?
"Anteeksi mitä?" sanoin hämilläni, kun kävelimme tallikäytävällä. Ympärillä oli kauniita andalusianhevosia, niin kimoja, ruunikkoja kuin mustiakin.
"Etkö sinä mitään tiedä", Francisco tuhahti. "Sinut on valittu tämän vuoden suureen kuninkaalliseen ratsastusnäytökseen, onneksi olkoon!"
Tuijotin vain tallimestaria entistäkin hämmentyneempänä.
"Ai pääsenkö yleisöön seuraamaan näytöstä?" kysyin.
"Idiootti!" Francisco huusi. "Pääset ratsastamaan, ja hevosesi näytöksessä on Duro. Ensimmäiset harjoitukset näytöstä varten ovat tänään, itse asiassa ne alkavat pian maneesissa."
Jatkuu
Pala nousi kurkkuun. Minä ratsastajaksi kuninkaalliseen ratsastusnäytökseen? Ja vielä tallin vaikeimmalla hevosella? Duro tarkoitti voimakasta, tai vaikeaa, ja se kyllä kuvasi hevosta hyvin. Tässä oli pakko olla jokin väärinkäsitys.
VastaaPoista"Anteeksi, mutta olet ymmärtänyt jotain väärin", sanoin. "Enhän minä mitenkään voi osallistua, näytökseenhän osallistuvat vain miesratsastajat. Enkä minä ole koskaan ratsastanut Durolla."
"Luuletko että en osaa lukea?!" Francisco kivahti. "Sinun nimesi luki ihan selvästi osallistujalistassa, ja kuningas teki vielä erikseen selväksi että sinun kohdallasi hän voi tehdä poikkeuksen. Hän on huomannut lahjakkuutesi ratsastajana, ja kukaan miesratsastajista ei ole saanut Duroa hallittua. Kuningas kuitenkin haluaa ehdottomasti tallin komeimman orin osallistuvan näytökseen, ja sinulla on mahdollisuus ratsastaa sillä. Näytökseen on tulossa myös ulkomaalaisia vieraita, et kai halua tuottaa pettymystä niin Espanjan kuin muidenkin maiden kuninkaallisille? Vai luuletko, että kuningas on arvioinut kykysi väärin?"
Minulla ei ollut juurikaan muuta mahdollisuutta kuin suostua osallistumaan näytökseen, en todellakaan halunnut ajautua riitoihin kuningasperheen kanssa, siitä ei varmasti seuraisi mitään hyvää. Samalla olin tietenkin iloinen, ja häkeltynyt siitä, että kuningas oli huomannut juuri minun ratsastustaitoni ja ajatteli minun pystyvän hallitsemaan Duron.
"Meillä on mennyt jo monta kallista minuuttia hukkaan, pistä vauhtia! Harjoitukset alkavat pian, minä en ainakaan ole selittämässä näytöksen johtajalle miksi olet myöhässä!" Francisco huusi taas.
Tiesin kyllä näytöksen johtajan, ja tiesin hänen olevan erittäin tarkka aikataulujen kanssa. Oli siis parempi pistää toimeksi.
Francisco oli lähtenyt jo takaisin omiin hommiinsa ja jättänyt minut Duron karsinan oven eteen. Katsoin karsinan kaltereiden läpi epäuskoisena. Karsinassa oleva, isokokoinen ja vitivalkoinen andalusianhevosori oli selvästi kiivastunut jostakin, ehkä siitä kun sen karsinan edessä huudettiin. Se pyöri karsinassa levottomana niin että sen pitkä harja ja häntä hulmusivat ja ori oli painanut korvansa tiukasti niskaa vasten.
Avasin karsinan oven ja Duro yritti heti purra minua. Yritin koota itseni kaikesta hämmennyksestä ja komensin oria napakasti. Menin karsinaan kuin minua ei olisi yhtään kiinnostanut hampaitaan vihaisesti vilautteleva hevonen. Välillä se potki karsinan seinää, mutta aloitin hevosen harjaamisen mahdollisimman normaalisti. En saanut näyttää pelkoani hevoselle, muuten mistään ei tulisi mitään.
Normaalisti ratsastajien ei tarvinnut laittaa itse hevosiaan kuntoon vaan sen tekivät hevosenhoitajat, mutta minähän olinkin normaalisti hevosenhoitaja joten sain itse laittaa ratsuni kuntoon. Hevosenhoitajat eivät yleensä saaneet ratsastaa tallin hienoilla ja herkillä hevosilla, mutta tallilla oli muutama kuningasperheen luotettu hevosenhoitaja, jotka saivat ratsastaa silloin tällöin kun hevosten viralliset ratsastajat eivät jostain syystä päässeet paikalle. Minä olin yksi noista luotetuista, ja olin ratsastanut monella tallin hevosella, mutta Durolla en kertaakaan. Monesti olin kyllä nähnyt jonkun yrittävän ratsastaa sillä, huonoin tuloksin.
Jo hoidettaessa hevonen oli vaikea. Harjaaminen vielä sujui suhteellisen hyvin, mutta kavioiden puhdistuksessa kesti kauan, kun ori yritti koko ajan potkia minua. Jotenkin ihmeellisesti sain kuitenkin lopulta kaviot puhdistettua. Minun piti myös letittää Duron häntä ja laittaa sen harja sykeröille, hienolla tallilla ei suvaittu ratsujen harjojen ja häntien olevan vapaina vaikka nyt olikin vasta harjoitukset eikä varsinainen ratsastusnäytös.
Sitten minun piti varustaa Duro. Se ei tykännyt satuloinnista, joten se yritti purra minua monesti. Onnistuin kuitenkin aina väistämään ja sain vihdoinkin laitettua satulan orin selkään. Suitsiakaan se ei olisi halunnut päähänsä, se ei avannut suutaan kun yritin laittaa sille kuolaimia ja nosti päänsä taivaisiin, että en edes ylettänyt laittamaan sille suitsia.
Jatkuu
Käytävältä kuului rivakkaa askellusta ja muutama erittäin ikävä sana.
VastaaPoista"Mikä täällä kestää?!" kuului suoranainen karjahdus.
Taistelin edelleen suitsien kanssa, mutta olin sentään jo saanut Durolle kuolaimet laitettua. Kiristin suitsien remmejä niin nopeasti kuin pystyin.
"Anteeksi, olen ihan kohta valmis", sanoin pahoittelevasti.
"Ai kohta, siellä ovat muut jo alkuverryttelemässä! Minä yritin sanoa, että tämä on huono idea ottaa Duro näytökseen ja vielä tuollaisen tyttösen kanssa, ei hyvää päivää!"
Se oli näytöksen johtaja, Alberto, vanhempi espanjalaismies jonka hiukset olivat jo harmaantuneet ja hänellä oli aina päässään pyöreät silmälasit, musta silinterihattu, vaaleat ratsastushousut ja mustat saappaat sekä punainen takki jossa oli kultakoristeita. Hän lähti takaisin maneesiin niin nopeasti kuin oli sieltä tullutkin. En ollut varma, olisiko minulla enää harjoituksiin asiaa mutta en viitsinyt olla menemättäkään. Kun Durolla oli vihdoin suitset päässä ja satula selässä, laitoin sen jalkoihin vielä valkoiset pintelit ja lähdin taluttamaan sitä maneesille.
Maneesi sijaitsi ihan tallin vieressä, se oli rakennettu valkoisesta kivestä ja siinä oli suuret, kaarevat ikkunat. Katossa oli koristeelliset kattokruunut ja siellä täällä Espanjan kuningashuoneen tunnuksia sekä kultakoristeita. Maneesissa pidettiin myös kuuluisat kuninkaalliset ratsastusnäytökset, joita tulivat katsomaan tietysti kuninkaalliset eri maista mutta myös muut arvovieraat. Maneesin katon rajassa oli kuninkaallinen aitio, jossa Espanjan kuningasperhe ja hänen läheisimmät vieraansa seurasivat ratsastusnäytöstä. Toisinaan Espanjan kuninkaalliset olivat katsomassa myös harjoituksia, mutta tällä kertaa aitio oli tyhjillään. Olin iloinen, etteivät he nähneet kun saavuin harjoituksiin myöhässä.
"Vihdoinkin!" Alberto huudahti kun saavuin Duron kanssa maneesiin. "Muut ovat jo verrytelleet, mutta aloita sinä nyt verryttely Duron kanssa. Pakkohan teidänkin on harjoitella vaikka olettekin myöhässä. Mutta yritän vielä puhua tästä kuninkaan kanssa, minusta tämä ei edelleenkään ole hyvä idea. En ymmärrä miksi kuningas vaatii Duron näytökseen, sillä eivät pysty ratsastamaan edes parhaat miehemme, miten joku hevosenhoitaja muka selviäisi sen kanssa!"
Olin tottunut siihen ettei hevosenhoitajia tallilla juurikaan arvostettu, hehän olivat vain palvelijoita. Silti sanat tuntuivat jostain syystä pahalta, ja sain siitä lisää virtaa yrittää saada Duro haltuun. Minähän näyttäisin, että osasin ratsastaa, vaikka olinkin pelkkä hevosenhoitaja.
Istuin Duron kiiltävän mustaan koulusatulaan ja otin kankiohjat käteeni. Duro lähti steppaamaan allani levottomasti. Se viskeli päätään ja painoi taas korvansa luimuun. Hengitin syvään ja istuin syvälle satulaan. Ratsastin sillä omalla puoliskollani isossa maneesissa, sillä välin kun muut ratsastajat harjoittelivat toisella puoliskolla. Liittyisin pian heidän seuraansa, kunhan saisin alkuverryttelyt tehtyä.
Duro reagoi jokaiseen pieneenkin liikkeeseeni, joten minun täytyi olla varovainen etten käyttänyt liian kovia apuja. Jos käytin liikaa ohjaa tai pohjetta, Duro suuttui ja joko pukitti tai nousi pystyyn. Niin kävi muutaman kerran, ennen kuin opin olemaan varovaisempi apujeni kanssa. Suurimman osan Duron temppuiluista kestin, mutta kun se veti monen pukin sarjan, en enää kestänyt vaan lensin sen satulasta maneesin hiekkaan. Alberto ja muut ratsastajat tuijottivat minua, mutta jatkoivat pian taas harjoituksia. Keräsin itseni ja nousin takaisin Duron satulaan.
Sain Duron lopulta verryteltyä, joten pääsin liittymään muiden ratsastajien seuraan. Harjoittelimme erilaisia vaativia kouluratsastuksen liikkeitä, kuten piaffea, passagea, laukkapiruetteja ja laukanvaihtoja joka askeleella. Ne olisivat tietenkin olleet vaikeita liikkeitä minkä tahansa hevosen kanssa mutta Duro teki niistä vieläkin vaikeampia.
Jatkuu
Vaikka ei olisi uskonut, hevonen alkoi kuitenkin lopulta kuunnella minua ja suoriuduimme harjoituksista yllättävän hyvin. Tietenkin parannettavaa jäi vielä paljon seuraaville harjoituskerroille, mutta olin ihmeissäni, kun olin saanut Duron edes niinkin hyvin haltuun ja olin selviytynyt vain yhdellä tippumisella.
VastaaPoistaHarjoitukset päättyivät ja kaikki ratsukot kaartuivat keskelle maneesia. Hoitajat tulivat hakemaan hevosia pois paitsi tietenkin Duroa, joka minun piti itse viedä takaisin talliin. Mutta minusta oli ihan kiva hoitaa hevosia, vaikka välillä oli mukavaa päästä ratsastamaankin.
Harjoitukset jatkuivat lähes päivittäin viikkojen ajan, hioimme kaikkia kuvioita täydellisiksi ja harjoittelimme ratsastamaan niin, että liikkeet ajoittuivat samanaikaisesti muiden ratsukoiden liikkeiden kanssa. Viimeisten harjoitusten jälkeen olo oli hyvä, Duro oli oppinut luottamaan minuun eikä se enää temppuillut yhtään kun ratsastin sillä. Tietenkin se oli oma energinen ja välillä äksy itsensä, mutta olin oppinut hallitsemaan sen. Olin varma että muut ratsastajat olivat yrittäneet ratsastaa sitä liian kovakouraisesti eikä ratsastuksesta siksi ollut tullut mitään.
Kun suuri ratsastusnäytös viimein koitti, minua ei paljoakaan jännittänyt. Olin innoissani päästessäni näyttämään, mitä olimme oppineet. Nousin Duron selkään ja kun musiikki alkoi, lähdimme ratsastamaan yhtenä rintamana maneesin keskustasta josta sitten jakauduimme kahteen riviin, mutta ratsastimme liikkeet samanaikaisesti. Meillä kaikilla oli samantyyliset ratsastusasut: valkoiset housut, mustat saappaat, kouluratsastushattu ja punertava ratsastustakki Espanjan kuningashuoneen logolla. Hevosilla oli mustat koulusatulat, punaiset huovat, mustat kankisuitset sekä punaiset pintelit, ja hevosten harjat ja hännät oli letitetty siisteiksi. Kaikki ratsastusnäytökseen valitut hevoset olivat väriltään valkoisia että näytimme vielä enemmän samanlaisilta.
Ensin etenimme käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa, suorittaen niissä kaikissa erilaisia kouluratsastusliikkeitä. Osa oli suhteellisen "tavallisia" liikkeitä, kuten lisätyt ja kootut askellajit, sekä avo- ja sulkutaivutukset. Osa oli vaikeampia, kuten esimerkiksi laukkapiruetit. Minusta hauskinta olivat piruetit ja laukanvaihdot, niissä Duro loisti. Laukkaliikkeiden jälkeen siirryimme raviin, jossa esitimme passagen ja piaffen. Piaffeen esitys sitten päättyikin, joten pysäytimme hevoset ja kumarsimme yleisölle. Katsoin kuninkaan aitioon ja näin itse kuninkaan, mutta myös muita kuninkaallisia ja vieraita esimerkiksi Britanniasta ja Hollannista. Poistuimme areenalta ja jälleen hevosenhoitajat tulivat hakemaan muiden ratsastajien hevosia. Olin juuri lähtemässä Duron kanssa takaisin talliin, mutta kuningas tuli henkilökohtaisesti kiittämään meitä upeasta esityksestä, ja hän vielä erikseen mainitsi kuinka upea Duro oli. Olin tietysti ylpeä mutta en osannut sanoa paljon mitään, olin edelleen hämmästynyt siitä että olin päässyt osaksi ratsastusnäytöstä, ratsastanut tallin vaikeimmalla hevosella ja vielä saanut kehut suoraan kuninkaalta. Tässä kaikessa riitti sulattelemista. Muut ratsastajat katsoivat minua ylimielisesti ja lähtivät hyvin nopeasti pois luotani kun kuningas oli lähtenyt. Taisivat olla kateellisia, ajattelin ja lähdin taluttamaan Duroa talliin.
Jatkuu
Kun olin tallissa hoitamassa Duroa, Francisco tuli sanomaan että pääsisin todennäköisesti sen vakituiseksikin ratsastajaksi. Olin jo todistanut kykyni ja koska kukaan muukaan ei ollut erityisen halukas ryhtymään Duron ratsastajaksi, saisin alkaa sen ratsastajaksi jos vain haluaisin. Asiaan piti vielä saada varmistus kuninkaalta, mutta koska hän oli nähnyt ratsastusesityksen ja tykännyt siitä, asia oli käytännössä jo varma.
VastaaPoista"Alberto sanoi olevansa ihmeissään siitä, miten selvisit", Francisco sanoi. "Ja niin ovat kyllä kaikki muutkin, mutta jos haluat alkaa Duron vakituiseksi ratsastajaksi, paikka on sinun. Meidän täytyy sitten palkata sinulle hevosenhoitaja mutta sitä ehditään miettiä myöhemminkin."
"Totta kai alan Duron ratsastajaksi", vastasin. "Mutta en tarvitse hevosenhoitajaa, voin hoitaa sen itsekin."
Francisco kohautti olkiaan ja lähti jonnekin, ilmeisesti ilmoittamaan että alkaisin Duron ratsastajaksi.
"Kuulitko, meillä on edessä vielä paljon harjoituksia ja ratsastusnäytöksiä", sanoin Durolle. Se luimisti vähän korviaan mutta olin näkevinäni ripauksen lempeyttä sen silmissä. Ehkä se oli oppinut tykkäämään minusta edes vähän. Taputin sitä kaulalle ja annoin sille vedet ja ruuat, ennen kuin jätin historiallisen ratsutallin ja aikamatkani lopullisesti taakse.
Tavoittelin siis tällä Lähettiläs-merkkiä :) Ja näköjään Superkirjailija-merkkiä kun tarinassa on 2014 sanaa :D
Kivan erilainen tarina! Ehdottomasti saat Lähettilään, ja myös Superkirjailijan! :)
PoistaTänään minun pitäisi mennä muutamaksi päiväksi isäni luo, onneksi hän ei asunut kovin kaukana niin pääsisin sieltäkin hyvin kulkemaan tallilla. Välillä oli ärsyttävää kun piti ravata kahden kodin välillä mutta toisaalta oli kivaa kun oli kaksi kotia. Vanhempani olivat eronneet jo vuosia sitten joten olin tottunut siihen, että välillä piti vaihtaa asuinpaikkaa.
VastaaPoistaEn malttanut odottaa että pääsisin kertomaan isällekin Moonlightista vaikka tietenkin olimme puhuneet asiasta vähän jo puhelimessakin. Hän ei ymmärtänyt hevosista paljoakaan mutta kuunteli juttujani kuitenkin kiinnostuneena, tai vähintäänkin esitti kiinnostunutta, enhän minä sitä voinut tietää. Joskus hän katsoi raveja telkkarista mutta koskaan hän ei ollut itse ollut tekemisissä hevosten kanssa. Ehkä veisin hänet joskus Moonlightiin tutustumaan hevosiin, mutta halusin itse ensin päästä kunnolla sisään tallin arkeen, olinhan ollut hoitajana vasta viikon.
Ennen isälle menoa menin kuitenkin taas tallille. Ajattelin mennä Smirillä maastoon, ehkä menisimme taas uimaan. Laitoin uikkarit vaatteiden alle ja tein eväät maastoretkeä varten. Tein juomapulloon mansikkamehua ja tein itselleni pari eväsleipää ruisleivästä. Niiden voimalla jaksaisin varmasti ratsastaa ja käydä uimassa. Otin mukaan pienen repun, jonne laitoin evääni ja pyyhkeen, sitten lähdin tallille.
Tallipihalla huomasin jonkun tytön taluttavan ruunikkoa hevosta talliin, tunnistin hevosen olevan rodultaan arabialainen täysiverinen. Se oli minun mielestäni hyvin kaunis rotu.
"Moi!" huikkasin tytölle. Hän kääntyi katsomaan minua ja pysähtyi hevosen kanssa.
"Moi", hän sanoi pienesti hymyillen.
"Vau, onpa kaunis hevonen", sanoin ja ojensin käteni hevosta kohti jotta se voisi nuuhkia sitä. Pian tunsin hevosen lämpimän hengityksen kädelläni.
"Se on Glory, mun hoitohevonen", tyttö kertoi. "Mulla on toinenkin hoitsu, Rocky. Se on sellainen lämppäri ori. Ja mun nimi on muuten Olivia, ootko säkin hoitaja täällä?"
Kävelimme yhdessä talliin jutellen Olivian kanssa.
"Joo, mun nimi on Kulo ja aloitin täällä hoitajana tällä viikolla. Hoidan issikka tamma Smiriä ja suokki ori Nappulaa", kerroin.
"Kiva, ehkä nähdään myöhemmin! Mutta nyt mun pitää mennä hoitamaan Glory", Olivia sanoi ja lähti taluttamaan Gloryä karsinaan.
Minunkin piti hoitaa Smir että pääsisimme maastoon, joten hain sen laitumelta ja aloin taas hoitamaan sitä. Smirin turkki oli hyvässä kunnossa koska olin harjannut sen hyvin joka päivä tallilla ollessani, mutta oli se silti hyvä harjata ennen jokaista ratsastusta. Tamma ei ollut kovin likainen joten sain sen harjattua nopeasti eikä kavioissakaan ollut paljoa puhdistettavaa, joten vein hoitotarvikkeet takaisin ja otin varustehuoneesta mukaan Smirin vaaleanruskeat issikkasuitset. Laitoin ne tammalle ja koska päätin taas mennä ilman satulaa, olimmekin valmiita ratsastukseen.
Noin parin kilometrin pöässä Moonlightista olisi järvi, joten päätin lähteä sinne Smirin kanssa. Hyppäsin pienen hevosen selkään ja lähdin ratsastamaan järvelle päin. Päätin ottaa tällä kertaa vähän reippaamman maaston, joten lyhyen käyntipätkän jälkeen siirsin Smirin käyntiin ja etenimme siinä askellajissa suurimman osan matkasta. Tällä kertaa metsässä oli sentään vähän tuulta eikä ilma ollut niin seisova kuin viimeksi vaikka lämpötila oli taas yli hellerajan.
Pian edessä oli pitkä suora tie, joten päätin ottaa laukkaa. Annoin pohkeita ja Smir reagoi niihin heti. Nousin jalustimille ja annoin Smirin laukata vielä lujempaa. Laukkasimme tien päätyyn asti, siellä hiljensin vauhdin käyntiin. Silitin Smirin hieman hikistä kaulaa ja jatkoimme maastoilua hetken aikaa käynnissä että saisimme molemmat levähtää pitkän laukkapätkän jälkeen.
Jatkuu
Ihmettelin kun järveä ei näkynyt missään vaikka tuntui että olimme ratsastaneet jo pitkään. Aloin pelätä että olisimme eksyneet. Mietin pitäisikö soittaa Katatulle, mutta pian näin jotain tien päässä. Se oli jonkinlainen kyltti, se oli ilmiselvästi vanha ja sen kirjaimet olivat niin haalistuneet ettei tekstistä saanut selvää. Ratsastin tietä vielä eteenpäin kunnes huomasin edessä pienehkön tallirakennuksen, tai ainakin ajattelin sen olevan talli. Sen pihassa oli aitaus, jonka puuaidat olivat ränsistyneet. Myös talli näytti vanhalta, siinä tuskin oli ollut toimintaa vuosikausiin.
VastaaPoistaKiinnostuneena ratsastin lähemmäs tallia. Hetkeksi unohdin että minun piti oikeastaan olla järvellä eikä täällä jossain metsän keskellä katsomassa vanhaa ränsistynyttä tallia. Talli oli pieni mutta kaksikerroksinen, huomioni kiinnittyi tallin yläkerran suureen ikkunaan jossa olin näkevinäni liikettä... Mutta sitten ajattelin että tuskin siellä mitään ihmeellistä oli, ehkä joku lintu oli tehnyt sinne pesänsä.
Mietin pitäisikö minun laskeutua Smirin selästä ja käydä tutustumassa talliin sisältäpäin mutta jostakin syystä minut valtasi epäilys, ettei niin kannattaisi tehdä. Tyydyin siis katselemaan tallia hieman kauempaa. En ihan osannut selittää mutta jokin tuossa paikassa aiheutti oudon tuntemuksen vaikka periaatteessa siinä ei mitään erikoista ollutkaan, joku hylätty rakennus vain.
Jostain kuului narinaa, ehkä tallin vanha puuovi narahteli. Ovi oli vähäsen raollaan joten talliin olisi varmasti päässyt sisälle jos olisi halunnut. Mitä kauemmin seisoimme tallin pihassa, sitä enemmän minua alkoi jännittää. Säpsähdin kun läheisestä pusikosta lähti lintu lentoon.
"Lähdetään pois", kuiskasin Smirille ja käänsin sen takaisin tielle josta tulimme. Jokin tuossa paikassa oli karmivaa, mutta ehkä tulisimme joskus takaisin tutkimaan tuota paikkaa. Oloni oli ristiriitainen kun palasimme takaisin tutulle metsätielle, samaan ainaan jännittynyt mutta innostunut. Ehkä minua ei jännittäisi niin paljon, jos menisin joskus tutkimaan tuota paikkaa lisää kaverin kanssa. Ja ehkä taskulamppukin voisi olla hyvä, tallin sisällä näytti olevan pilkkopimeää.
Kirjoitan ehkä tuosta uittamisesta vielä myöhemmin tänään tai huomenna jos ehdin :) Mutta ajattelin että tarina on tällä kertaa hyvä lopettaa tuohon
Saat tästä Maastoratsastaja -merkin
PoistaTajusin muuten että oon nyt kirjoittanut joka päivä tällä viikolla tarinoita, saan varmaan Maratoonari-merkin? :) Jos se lasketaan siis niin että oon kirjoittanut nyt maanantaista sunnuntaihin tarinoita. Ensi viikolla en varmaan kirjoita näin paljon, tällä viikolla on vaan ollut paljon vapaa-aikaa ja inspiraatiota :D
VastaaPoistaKyllä, juuri näin :)
PoistaRatsastin metsätietä pitkin järvelle, nyt se vihdoin löytyi. En tiedä miten olin ratsastanut järvelle vievän tien ohi, kai olin vaan ollut jotenkin ajatuksissani. Mietin edelleen äsken näkemääni vanhaa tallia. Kuinkahan kauan se oli ollut autiona, ja tiesikö Katatu siitä? Ehkä voisin kysyä häneltä kun palaisin tallille.
VastaaPoistaHyppäsin alas Smirin selästä niin että rantahiekka pölähti. Päätin ensin kokeilla millaista järven vesi oli ihan vaan kahlaamalla. Otin kengät pois ja nappasin ohjat voikon tamman kaulalta. Talutin sen kirkkaaseen järviveteen, joka oli mielestäni ehkä vähän kylmempää kuin lammella. Katselin ihaillen suurta, pienesti lainehtivaa järveä. Veteen haijastui kaunis sininen taivas, jolla leijaili muutama ohut pilvi. Kauempana järvellä oli joku kalastamssa ja näin rantavedessä uiskentelevan pari pientä kalaa. Lähellä rantaa näin myös upean joutsenpariskunnan uivan samaa tahtia vedessä. Olikohan niillä poikasia jossain?
Smir katsoi myös järveä seisoskellen vedessä joka ei vielä ollut kovin syvää. Kahlailimme vielä vähän aikaa vedessä, sitten talutin Smirin takaisin rannalle ja päätin istahtaa hiekalle. Levitin siihen pyyhkeen ja pidin rennosti kiinni Smirin ohjista vaikka olinkin varma ettei tamma olisi lähtenyt mihinkään jos olisi ollut vapaana.
Otin repustani eväsleivän ja aloin syömään sitä. Smir katseli minua kiinnostuneena.
"Haluutko säkin syötävää?" kysyin tammalta. Se höristi korviaan kiinnostuneena. Shortsieni taskussa oli pari hevoskeksiä, jotka annoin Smirille. Se söi ne tyytyväisenä ja seisoskeli rauhallisena rannalla odottaen että sain leipäni syötyä.
Jätin vaatteeni pyyhkeen päälle, nousin takaisin Smirin selkään ja ratsastin sen takaisin järveen. Smir tykkäsi vedestä, se meni sinne aina mielellään eikä sitä tarvinnut juurikaan käskeä eteenpäin. Se meni itse tarpeeksi syvälle, jotta pääsi uimaan. Vesi roiskui kun Smir ui innoissaan. Nauroin ja menin itsekin uimaan tamman vierelle. Uimme kunnon lenkin kunnes palasimme rantaan. Vesi oli kylmää mutta siihen tottui nopeasti, ainakin se oli ihanan virkistävää.
"Sä osaat uida tosi hienosti Smir!" kehuin tammaa ja silitin sitä otsasta. Tamma hörisi ja painoi päänsä syliini. Halasin hevosta ja menin hetkeksi rannalle lepäämään. Istuin pyyhkeelle ja rapsuttelin Smiriä, joka tunki päätään syliini. Oli söpöä että se oli melkein koko ajan kerjäämässä rapsutuksia. Hymyilin ja mietin kuinka ihanaa oli, että meillä oli vielä koko kesä edessä hoitohevosteni kanssa ja pääsisin varmasti kokemaan kaikenlaista kivaa Moonlightissa.
Tavoittelen Uittaja-merkkiä mutta aion käydä vielä kesällä uittamassa/kahlaamassa niin ei haittaa vaikka en saa sitä vielä vaikka parissa tarinassa onkin ollut jo uimista/kahlaamista :)
Kyllä nämä jo riittää, joten saat Uittaja -merkin.
PoistaTuo edellinen tarina jatkuu vielä tässä, vaikka en ajatellutkaan jatkaa sitä mutta no tässä tulee nyt kuitenkin tarina :)
VastaaPoistaOlimme juuri tulleet Smirin kanssa maastosta kun hoidin sitä sen karsinassa. Otin suitset pois tamman päästä ja kävelin niiden kanssa varustehuoneeseen. Virutin kuolaimia lavuaarissa ja sivelin suitsiin valjasrasvaa, se piti suitset hyväkuntoisina. Yhtäkkiä tunsin kun jokin tarrasi jalkaani kiinni. Säikähdin ja suitset tippuivat lattialle. Käännyin katsomaan ja näin punertavanruskean kissan leikkimässä jaloissani.
"Kukas sinä olet?" kysyin kissalta ja kumarruin silittämään sitä. Ehkä joku tallikissa, mietin. Nostin suitset lattialta, onneksi varustehuoneen lattia ei ollut kovin likainen. Siistin silti suitsia vähän.
"Menetkös muualle leikkimään", sanoin kissalle naurahtaen. Pian se juoksikin jo ulos varustehuoneesta. Olikohan kissoja vielä lisääkin, mietin. Tai jotain muita eläimiä. Voisin tutustua niihin enemmän kun minulla olisi aikaa, ja leikkiä niiden kanssa. Nyt minulla oli kuitenkin hevosen hoitaminen kesken.
Ripustin suitset paikoilleen ja nappasin mukaan selvityssprayn. Ajattelin selvittää Smirin harjaa ja häntää. Tajusin että unohdin ostaa letityskuminauhoja kaupasta, pitäisi muistaa ostaa niitä ensi kerralla. Sitten voisin letittää Smirin harjan ja hännän hienoiksi. Nyt kuitenkin vaan selvittäisin sen harjan ja hännän.
Palasin Smirin karsinalle ja aloitin ensin harjan selvittämisen. Otin Smirin hoitopakista harjakamman ja aloin harjaamaan sillä sen harjaa. Tamma seisoi kärsivällisesti paikallaan ja antoi minun puuhailla sen vierellä. Sen harja oli aika takkuinen, joten sain käyttää kunnolla aikaa että sain sen sileäksi ja siistiksi. Selvitysspraylle tuli ainakin käyttöä, mietin.
Kun olin saanut harjan selvitettyä, oli hännän vuoro. Suihkutin siihenkin selvityssprayta ja aloin harjata takkuista häntää. Pikkuhiljaa takut selvisivät ja pian Smirin häntä oli yhtä siisti kuin harjakin.
"No niin, valmista", sanoin itsekseni ja katsoin Smiriä, joka katsoi minua korvat hörössä. Vein hoitotarvikkeet takaisin paikoilleen ja menin vielä karsinaan rapsuttelemaan Smiriä vähän.
Kohta pitäisi varmaan lähteä kotiin, mietin. Harmi kun en voinut asua tallilla. Hyvästelin Smirin tältä päivältä ja kävin vielä tallihuoneessa ennen kotiin lähtöä.
Tallihuoneessa tapasin Katatun.
"Moi", hän sanoi.
"Moi", vastasin. "Kävin tänään Smirillä maastossa, ja järvellä uimassa."
"Ai, no se oli varmasti kivaa!" Katatu sanoi hymyillen.
"Niin oli", vastasin mutta mieleeni tuli eräs toinenkin juttu. "Niin, mutta ennen kuin mentiin järvelle, tapahtui yksi aika outo juttu."
Katatun ilme muuttui huolestuneeksi.
"Tai siis, en heti löytänyt järveä niin eksyttiin jonkun vanhan tallin pihaan", kerroin. "Se näytti siltä ettei siellä ole ollut toimintaa vuosikausiin. Tiedätkö sinä siitä jotain?"
Katatu näytti mietteliäältä.
"Hmm, kuulostaa oudolta", hän sanoi. "En ole tiennyt että tässä lähellä on talli. Tai luulisin että tietäisin, jos siellä on joskus ollut toimintaa."
Jatkuu
Kaivoin puhelimeni repusta ja nopean googlettelun perusteella en löytänyt paikasta mitään tietoa.
VastaaPoista"Ihan selvä talli se minusta oli", sanoin ihmeissäni. Tiesiköhän kukaan paikasta mitään?
Eksyin erääseen Facebook-ryhmään, jossa yksi keskustelija toi esille oudon ränsistyneen rakennuksen järven lähellä. Hän ihmetteli miten sen oli annettu päästä niin huonoon kuntoon. Keskustelu oli varmasti samasta paikasta minkä minäkin olin nähnyt. Yksi toinen oli vastannut että paikka olisi kirottu eikä kukaan sen takia uskaltanut mennä tekemään paikalle mitään ja paikan entinen omistajakin oli lähtenyt sen takia.
"No, löytyykö tallista mitään tietoa?" Katatu tiedusteli ja katsoi kun selasin puhelintani.
"Ei mitään virallista tietoa", sanoin. "Mutta yksi tyyppi Facebookissa sanoi että paikka olisi kuulemma kirottu."
"Jaahas", Katatu naurahti. "Ehkä jollakin on vaan tylsää ja keksi jutun saadakseen paikan kuulostamaan jännittävämmältä."
"Niinpä", sanoin ja tuijotin puhelimen ruutua mietteliäänä. Enempää tietoa tallista ei kuitenkaan löytynyt, joten olimme yhden Facebook-keskustelijan varassa. Petyin hieman, olisin toivonut että olisin saanut asiaan jonkin selkeyden mutta tämä vain lisäsi kysymyksiä. Voisiko paikka oikeasti olla kirottu? Ja mitä se varsinaisesti tarkoitti?
Sain puhelimeeni viestejä että pitäisi tulla jo kotiin. Sanoin heipat Katatulle, joka jäi tallihuoneeseen päivystämään olisiko jollain jotain kysyttävää. Tungin puhelimen taskuun, heitin repun selkään ja lähdin pyörälleni. Mietin kuitenkin edelleen vanhan tallin mysteeriä. Voisin kotona vielä yrittää tutkia tuota Facebook-ryhmää ja vaikka laittaa sinne itsekin aiheesta viestin, mietin ja nousin pyörän satulaan.
Yritän myös saada Tunnollinen hoitaja -merkkiä, tiedän että siihen tarvitaan varmasti lisää hoitamista mutta sanoinpahan vaan että yritän tavoitella sitäkin merkkiä :D
Sulla ei oo enää hirveän pitkä matka Tunnolliseen hoitajaan. ;)
PoistaYritän tehdä runon vaikka en siinä kovin hyvä olekaan :D
VastaaPoistaKesäyönä hevonen laukkaa,
ukkonen jossain paukkaa.
Ei pelkoa tunne,
kun maastoissa kulkee.
Liitää yli peltojen,
kiitää halki metsien.
Ohi kirkkaiden vesien,
niittyjen ja kesäkukkien.
Sade maata rummuttaa,
tahtia kaviot hakkaa.
Saavuttaen tallia,
joka horisontissa siintää.
Ukkonen jo lakkaa,
aurinko jostain pilkistää.
Ratsukko tallille saapuu,
keskikesä on parhaimmillaan.
Sanoja on vaikea saada rimmaamaan mutta kai tämä silti runo on. Hyvää juhannusta! :)
Ja hyvää syntymäpäivää Moonlightille näin muutama päivä myöhässä, huomasin että Moonlight on perustettu 20.6 :)
Olin juuri ollut kahden viikon lomareissulla Italiassa, joten en ollut päässyt Moonlightiin. Suurinpiirtein heti lentokentältä päästyäni minun piti lähteä tallille, koska minulla oli niin kauhea ikävä hoitohevosiani. Äiti kyllä yritti, että olisin odottanut huomiseen asti mutta en millään malttanut, joten lähdin jälleen kerran pyöräilemään tallia kohti.
VastaaPoistaMinulla oli ollut ihanaa Italiassa mutta oli mukavaa olla taas kotona, ja tietenkin tallilla. Oli jo ilta kun saavuin tallille, joten en ehtisi olla siellä kauaa. Niinpä minun täytyi ottaa ilo irti tästä lyhyestä ajasta. Smir ja Nappula olivat vielä laitumilla, ne ilmeisesti olivat siellä aina koko päivän paitsi tietenkin silloin kun niitä hoidettiin tai ratsastettiin. Matkalla laitumille huomasin jotain erikoista. Keskellä tietä seisoskeli ruunikko hevonen, se katsoi minua suoraan silmiin. Hämmentyneenä lähestyin hevosta varovasti Nappulan riimun kanssa.
"Mitä sä siinä teet?" kysyin hevoselta. Se vaikutti kiltiltä, joskin sillä oli leikkisä pilke silmäkulmassaan.
"Ootko sä karannut laitumelta?" jatkoin hevoselle puhumista ja laitoin sille Nappulan riimun, kun minulla ei ollut muutakaan mukana. Päätin taluttaa hevosen talliin, kun en ollut varma mistä laitumelta se oli karannut ja samalla voisin kysyä Katatulta, mikä hevonen se oli. Hevonen yritti vetää minua riimunnarussa, mutta pysyin napakkana niin sain sen talutettua hienosti talliin.
Tallissa Katatu kertoi kyseessä olevan Fireflower, lempinimeltään Liekki. Se oli rodultaan angloarabi tamma, luonteeltaan se oli aika kipakka mutta loppujen lopuksi kiltti tamma, vaikka sillä olikin taipumusta jekkuiluun.
"Se ei ole ihan kaikille sopiva hevonen, mutta tarpeeksi napakka ratsastaja saa siitä irti vaikka mitä! Se on tosi hyvä koulu- ja esteratsu", Katatu kertoi.
Katatu näytti Liekin karsinan joten päästin hevosen sinne ja lähdin hakemaan Nappulaa tarhasta, niin kuin minulla oli ollut aluksi tarkoituskin. Matkalla takaisin laitumille mietin, voisiko Liekki olla minulle sopiva hevonen. Vaikka rakastinkin nykyisiä hoitohevosiani, kaipasin hieman haastetta ja toivoin pääseväni kehittymään niin koulu- kuin esteratsastuksen puolella. Minun pitäisi ehkä pyytää Liekkiä hoitohevoseksi, ajattelin samalla kun saavuin Nappulan luo.
En ajatellut ratsastaa tänään, päätin vain hoitaa hevoset kunnolla. Ei minulla tänään olisikaan ollut kunnolla aikaa ratsastaa joten se oli pakko jättää toiselle päivälle. Huomasin, että Nappula oli hyvin likainen, se kaipasi ilmiselvästi pesua. Vein sen pesupaikalle ja hain kaikki pesuun tarvittavat tavarat. Pesusieni, pyyhe, hevosshampoo, hikiviila. Laitoin Nappulaan vähän shampoota, levitin sitä pesusienellä kaikkiin likaisimpiin kohtiin ja huuhtelin vedellä pois, samalla tietenkin pesusienellä hinkaten että lika lähti varmasti pois. Suihkutin hevosen huolellisesti ettei vaan mihinkään jäänyt pesuainetta. Lopuksi kuivasin sen vetämällä enimmät vedet sen turkista pois hikiviilan avulla ja sitten vielä kuivaamalla hevosta pyyhkeellä. Nappula oli onneksi kiltti niin pesu onnistui hyvin. Kehuin hevosta ja annoin sille palkinnoksi omenanamin. Vein hevosen karsinaan, jossa vielä harjasin oria ja puhdistin kaviot. Sen jälkeen oli Smirin vuoro tulla hoidettavaksi.
Jatkuu
Hain issikan laitumelta ja vein karsinaansa. Smir ei ollut niin likainen kuin Nappula, joten se selvisi pelkällä harjaamisella. Harjasin silti tamman hyvin, koska halusin senkin olevan yhtä puhdas kuin Nappula vaikka en sitä tällä kertaa pessytkään.
VastaaPoista"Etköhän säkin joku päivä pääse pesulle", sanoin Smirille naurahtaen. Se katsoi minua korvat hörössä. Harjaamisen jälkeen annoin sillekin omenanamin ja puhdistin vielä kaviot. Smir käyttäytyi hyvin niin kuin se oli tähän astikin käyttäytynyt. Halasin sitä kun olin saanut kaviotkin puhdistettua.
Alkoi olla jo myöhä, mutta en olisi millään halunnut lähteä tallilta. Ehkä joku päivä jäisin tallille yöksi, siihen pitäisi kuitenkin kysyä ensin lupa.
"No, nähdään taas pian", sanoin Smirille ja rapsutin sitä vielä vähän ennen kotiin lähtöä. Olin juuri lähdössä kun Katatu pysäytti minut.
"Ai niin, unohdin kertoa, mutta siis saat alkaa hoitamaan myös Chota", hän sanoi. Hihkaisin innoissani ja kävin pikaisesti moikkaamassa ponia sen karsinassa. Olin nähnyt suloisen kirjavan shetlanninponin eräänä päivänä laitumella ennen matkalle lähtöäni ja ihastunut siihen niin että olin päättänyt kysyä sitä hoitsuksi. Katatu oli sanonut miettivänsä asiaa, ja näköjään olin hänen mielestään valmis ottamaan lisää vastuuta hoitajana.
"Tuun hoitamaan sut huomenna kunnolla", sanoin ponille ja lähdin vihdoin kiireen vilkkaa kotiin ennen kuin äiti ehtisi huolestua.
Saat Tunnollinen hoitaja -merkin! :)
PoistaMinun täytyi herätä tänään aikaisin, koska äiti oli luvannut heittää minut tallille ennen töihin menoa ja sitä ennen meidän pitäisi vielä käydä hevostarvikekaupassa noutamassa tilauksemme. Katatu oli kertonut että saisin alkaa hoitamaan myös Liekkiä, joten nyt minulla oli yhtäkkiä neljä hoitohevosta. Olin innoissani mutta samalla minua hieman huoletti, miten aikani riittäisi tasapuolisesti kaikille. Mutta enköhän tottuisi siihen pian, että minulla oli kahden sijaan neljä hoidettavaa.
VastaaPoista"Voisit ainakin vähän aikaa olla ottamatta itsellesi lisää hoitohevosia", äiti tuhahti kun olimme matkalla hevostarvikekauppaan. "Tai eihän siinä muuten mitään, mutta ne tarvitsevat aika paljon tavaraa."
"Niin, ja pitäähän minun ehtiä hoitaakin niitä kaikkia!" sanoin. Eikä Katatu varmaan heti antaisi minulle taas lisää hoidettavaa, joten varmasti pärjäisin näillä hevosilla ainakin hetken. Mutta sitten kun olisin vieläkin kokeneempi hoitaja, varmaan ottaisin lisää hoidokkeja...
Hevostarvikekaupan työntekijät auttoivat pakkaamaan kaikki ostamamme tavarat autoon, sitten äiti lähti ajamaan täyden auton kanssa kohti Moonlightia. Istuin hänen vieressään etupenkillä miettien, että tänään minulla olisi vihdoinkin kokonainen päivä aikaa olla tallilla. Ehtisin varmasti tekemään kaikenlaista kivaa kaikkien hoitsujeni kanssa.
Äidillä alkoi olla jo kiire töihin, joten purimme auton nopeasti tavaroista kun saavuimme Moonlightiin.
"Pidä kiva päivä heppojen kanssa", äiti sanoi ja halasi minua nopeasti ennen lähtöään. "Tuun hakemaan sut sitten kun pääsen töistä!"
Jäin satulahuoneeseen laittamaan tavaroita paikoilleen ja muutenkin hieman järjestelin satulahuonetta, joka oli päässyt epäsiistiksi. Tavaroiden oli hyvä olla oikeilla paikoillaan jotta ne sitten löytyisivät helposti kun niitä tarvitaan.
Kun olin saanut tavarat paikoilleen, päätin hoitaa ensiksi Chon joka jäi eilen hoitamatta. Otin sen ihanan vaaleanpunaisen pehmustetun riimun mukaani ja lähdin laitumille. Pian näin pienen ponin syömässä ruohoa laitumen reunalla.
"Moi Cho!" tervehdin sitä. Se nosti päänsä ruohosta ja katsoi minua uteliaana.
"Sä oot niin söpö!" hihkaisin ja kumarruin halaamaan pikkuponia. Se vaikutti rauhalliselta ja tosi kiltiltä, se olisi varmasti ollut sopiva poni aloittelevallekin hoitajalle.
Talutin sen talliin ja aloitin hoitamisen. Cho oli niin kiltti kuin olin arvellutkin, se antoi minun harjata itseään kaikessa rauhassa ilman mitään pelleilyjä. Se oli tosi pieni verrattuna Nappulaan ja Smiriin, vaikka Smir olikin aika pieni hevonen.
Harjasin Chon paksua turkkia ja selvittelin sen pitkää harjaa ja häntää. Ne menisivät varmasti helposti takkuun, joten minun piti pitää niistä hyvä huoli. Tein Chon harjaan pari söpöä lettiä, se näytti tosi suloiselta.
Rapsutin ponia ja puhdistin sen kaviot. Tamma nosti kiltisti pienet kavionsa. Kun olin hoitanut ponin, kävin taluttelemassa Chota vähän aikaa pihalla ennen kuin vein sen takaisin laitumelle. Katselin vähän aikaa kun mustankirjava shettis söi vehreää ruohoa. Sillä olikin aika rento päivä tänään. Päätin ratsastaa tänään kolme hoitsuistani eli Nappulan, Smirin ja Liekin. Varmasti ratsastaisin joku päivä myös Cholla, mutta eiköhän kolmessa ratsussa olisi ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Se oli siinä ja siinä olinko liian pitkä ratsastamaan shettiksillä mutta kyllä minä voisin ainakin silloin tällöin sillä ratsastaa. Pääasiassa olin kuitenkin ottanut Chon hoitsuksi että voisin harjoitella sen kanssa ajamista ja erilaisia maastakäsittely juttuja, vähän erilaista mitä muiden hoitsujeni kanssa tein. En ollut kuitenkaan vielä ostanut ajovarusteita niin en päässyt vielä kokeilemaan sitä.
Kirjoitan ratsastuksista vähän myöhemmin joten jatkuu :)