“Jessus, kyllä sä tästä selviät” hoin itselleni kävellen kohti Moonlightin tallirakennusta. Olin käynyt täällä jo kerran aikaisemminkin kesällä, kun ensimmäistä kertaa tulin katsomaan Cheraa. Se oli niin sanottu “tutustumiskäynti”, jolloin lähinnä vain katselin paikkoja ja harjailin lopuksi hevosta hetken aikaa ennen kuin lähdin takaisin mummolle.
Joten ei paikka mitenkään vieras ollut. Sekä tiesin suurin piirtein minne mennä, mutta viime kerralla tallilla ei ollut kymmeniä hoitajia, jotka tuntuivat liimaamaan katseensa selkääni kävellessäni heidän ohitseen.
Olin melkein törmätä johonkuhun kävellessäni ajatuksissa pitkin käytävää Cheran karsinaa kohti. Väännin sotkuisen anteeksipyynnön suustani ja jatkoin matkaa, nyt aikaisempaa punaisena.
Saavuin kilometreiltä tuntuvan matkan jälkeen vihdoinkin määränpäähäni, jolloin tajusin, ettei tamma ollutkaan omassa karsinassaan vaan ulkona tarhassa. Otin karsinan ovesta mukaan mustapinkin hiukan kuraisen riimunnarun (laitoin muistiini ostaa Cheralle mitä pikimmiten uusia varusteita) ja lähdin etsimään lähintä ulos vievää ovea.
Päästyäni Cheran tarhan luokse, avasin tarhan portin ja lipsahdin pienestä raosta sisään märälle ruohikolle. Chera katseli minua hiukan hämillään, mutta ei onneksi yrittänyt paeta riimua laittaessani sitä tamman päähän. Kiinnitin leukahihnan kovalla napsahduksella ja aloin taluttamaan hevosta kohti tallirakennusta.
Nostin, mielestäni erittäin painavan, hoitoboksin Cheran karsinan oven eteen. Tamma työnsi päänsä ulos karsinan raosta ilmeisesti tarkkailemaan puuhiani. Naurahdin hiukan sen tekemisille samalla kun raotin karsinan ovea sen verran, että pääsin tamman seuraan sen sisälle.
Harjasin Cheran ihan putipuhtaaksi ja jopa letitin sen harjan pienille palmikoille, jotka suljin mustilla kuminauhoilla. Tamma seisoi koko prosessin ajan rauhallisesti paikoillaan, eikä sitä tuntunut haittaavaan säätöni sen tukan kanssa.
Astuin askeleen päähän Cherasta ihailemaan kädenjälkeäni. Ei se mitenkään maailman kauneinta ollut. Harjaa töpsötti pystyyn jostain leteistä ja letit olivat keskenään varsin erikokoisia, mutta olin silti erittäin ylpeä omasta työstäni.
Vietin vielä parisen tuntia aikaa Cheran kanssa, kunnes mummo soitti jossain vaiheessa kotiin lähdöstä. Hyvästelin tamman ja pyöräilin kotiin illan alkaessa hämärtyä muistutuksena kohta alkavasta syksystä.
-K
//loppu on hiukan hätäsesti kokoon väsätty, kun piti oikeasti jo saada pois alta ja valmiiks :'D
30.8.2022
VastaaPoista“Jessus, kyllä sä tästä selviät” hoin itselleni kävellen kohti Moonlightin tallirakennusta. Olin käynyt täällä jo kerran aikaisemminkin kesällä, kun ensimmäistä kertaa tulin katsomaan Cheraa. Se oli niin sanottu “tutustumiskäynti”, jolloin lähinnä vain katselin paikkoja ja harjailin lopuksi hevosta hetken aikaa ennen kuin lähdin takaisin mummolle.
Joten ei paikka mitenkään vieras ollut. Sekä tiesin suurin piirtein minne mennä, mutta viime kerralla tallilla ei ollut kymmeniä hoitajia, jotka tuntuivat liimaamaan katseensa selkääni kävellessäni heidän ohitseen.
Olin melkein törmätä johonkuhun kävellessäni ajatuksissa pitkin käytävää Cheran karsinaa kohti. Väännin sotkuisen anteeksipyynnön suustani ja jatkoin matkaa, nyt aikaisempaa punaisena.
Saavuin kilometreiltä tuntuvan matkan jälkeen vihdoinkin määränpäähäni, jolloin tajusin, ettei tamma ollutkaan omassa karsinassaan vaan ulkona tarhassa. Otin karsinan ovesta mukaan mustapinkin hiukan kuraisen riimunnarun (laitoin muistiini ostaa Cheralle mitä pikimmiten uusia varusteita) ja lähdin etsimään lähintä ulos vievää ovea.
Päästyäni Cheran tarhan luokse, avasin tarhan portin ja lipsahdin pienestä raosta sisään märälle ruohikolle. Chera katseli minua hiukan hämillään, mutta ei onneksi yrittänyt paeta riimua laittaessani sitä tamman päähän. Kiinnitin leukahihnan kovalla napsahduksella ja aloin taluttamaan hevosta kohti tallirakennusta.
Nostin, mielestäni erittäin painavan, hoitoboksin Cheran karsinan oven eteen. Tamma työnsi päänsä ulos karsinan raosta ilmeisesti tarkkailemaan puuhiani. Naurahdin hiukan sen tekemisille samalla kun raotin karsinan ovea sen verran, että pääsin tamman seuraan sen sisälle.
Harjasin Cheran ihan putipuhtaaksi ja jopa letitin sen harjan pienille palmikoille, jotka suljin mustilla kuminauhoilla. Tamma seisoi koko prosessin ajan rauhallisesti paikoillaan, eikä sitä tuntunut haittaavaan säätöni sen tukan kanssa.
Astuin askeleen päähän Cherasta ihailemaan kädenjälkeäni. Ei se mitenkään maailman kauneinta ollut. Harjaa töpsötti pystyyn jostain leteistä ja letit olivat keskenään varsin erikokoisia, mutta olin silti erittäin ylpeä omasta työstäni.
Vietin vielä parisen tuntia aikaa Cheran kanssa, kunnes mummo soitti jossain vaiheessa kotiin lähdöstä. Hyvästelin tamman ja pyöräilin kotiin illan alkaessa hämärtyä muistutuksena kohta alkavasta syksystä.
-K
//loppu on hiukan hätäsesti kokoon väsätty, kun piti oikeasti jo saada pois alta ja valmiiks :'D
Juokse hevonen taivahan alla,
VastaaPoistapitkin sänkipeltoja,
apajia askeltamalla.
Höröt korvat eteen käännä,
ruunivoikoin askelten kävele
säännöt uusiksi laita.
Auringon takkia sovita,
ymmärrä innokkaasti ja kiltisti,
ei monelta yhtä hyvin opita.
-K